Filed under Minimonologi

Kuningas ja lapsi

Kuningas ja lapsi

Kuin tiernapoika minä pyöritän tähteä. Siinä lepattaa kynttilä. On kuin alkaisi uni tai jokin näytelmä. Olen kuningas, kruunupää. Saan vieraan. Hän on väärä väriltään ja outokielinen. Huudan ja kalpenen: vajaamielinen. Kumarra tai kuole! Nyt olen pappi ylimmäinen. Tunnen viisauden ja sen miten sitä sovelletaan. Tiedän mikä on oikeaa ja miten puututaan pahaan. Autan kuningasta kansaa … Lue loppuun

Pöydän parjaus ja tuolin kultaus

Voi sinua, pöytä. Olet suuri. Rohmuat tilaa. Painat liikaa. Sinua on raskasta siirtää. Pöytä, sinä olet valinnut paikkasi. Olemuksesi huokuu valtaa. Sinä määräät. Et liikahdakaan. Sinä olet asiakeskeinen. Muut sopeutuvat sinun ja asioittesi ääreen ja ympärille. Annan tunnustuksen. Sinä teet työtä. Sinä kannat. Esineitä ja asioita lasketaan ja jätetään sinun päällesi. Toisaalta asiat ovat vain näennäisesti … Lue loppuun

Netti on teatteria

Klik. Käynnistän selaimen. Esirippu aukeaa. Klik. Avaan nettisivun. Olen katsoja. Klik. Avaan minua kiinnostavia linkkejä, sivuja ja kuvia. Kuljen oman polkuni. Olen nettikokemukseni ohjaaja ja käsikirjoittaja. Väliaika. Käyn jääkaapilla ja huussissa. Takaisin näyttämöpäätteelle. Klik. Osallistun nettikeskusteluun. Olen vaikuttaja, kritisoija, myötäilijä, tutkimusmatkailija, sivusta seuraaja tai asiantuntija. Minulla on erilaisia rooleja eri yhteyksissä. Olen kuin näyttelijä. Minulla … Lue loppuun

Tie tulee minua vastaan

Makaan lattialla pitkin pituuttani. Olen tie, tai pikemminkin osa sitä. Sormeni koskettavat toisen ”tieosuuden” kantapäitä. Ketju jatkuu. Olen tietoinen siitä, että uudet sormet koskettavat taas uusia kantapäitä. Tie jatkuu jatkumistaan. Ketju ei katkea. Makaan tienä. Samalla kuvittelen, että minua pitkin kulkee joku. Tämä joku olen minä itse. Mielessäni katselen kulkijaa. Hän näyttää vähän uupuneelta ja … Lue loppuun

Kaksi huonetta ja uni

Yö koittaa. Olen talossa, jossa on kolme huonetta. Seison ensimmäisessä huoneessa. Täältä johtaa avoin ovi toiseen huoneeseen, mutta en vielä mene sinne. Tässä ensimmäisessä huoneessa on läsnä koko elämäni ja etenkin kaikki, mitä minulle on tapahtunut juuri kuluneen päivän aikana.  Näen merkkejä tekemisistäni. Huoneen seinillä roikkuu vastaamattomia sähköposteja, tekemättömiä kotiaskareita ja taloushuolia. Näen myös unelmiani ja … Lue loppuun

Kramppi päättyy suudelmaan

Minulla välähti. Keksin ideoita Getsemane-esityksen viilaamiseksi. Koska kynä ja paperi puuttuivat, tiivistin ideat muistilistaksi kännykkääni. Siitä syntyi kuin pieni runo. Naamioiden kanssa kierto ennen kohtaamista. Pietarille potku. Juudasta raahataan. Pituutta korvakipuun. Naamarit ylös. Tekstikramppiin lisää roihua. Kramppi päättyy suudelmaan.

Minimonologi: In memoriam

Tänään oli lehdessä muistokirjoitus. Se kuului näin: Joku oli kuollut. Kukaan ei tiennyt kuka. Hänellä ei ollut poikaa, ei tytärtä, ei veljeä eikä siskoa. Hän ei ollut kovin tärkeä ihminen. Hän ei omistanut juuri mitään. Ei hänellä vaikkapa autoa ollut, jolla karauttaa kotipihaan. Ei hänellä tosin kotiakaan ollut. Saati pihaa. Hänellä ei ollut kirjastokorttia. Joskus … Lue loppuun

Minimonologi: Käärme

“Tekee mieli kirota. Oikein noitua, helvetti. Kuule sinä maailman murhe, älä tule lähemmäksi. Jos nyt jossakin menee se raja, niin se menee tässä. Tästä alkaa se mikä on minulle pyhää, rakkainta ja luovuttamattominta. Lähemmäksi sinulla ei ole oikeuksia. Ei mitään asiaa. Jos tulet, minä tuhoudun.”

Minimonologi: Juhlat

Minimonologi: Juhlat

On aika juhlia ja kohottaa malja.

Ehdotan maljaa etsijälle ja epäilijälle. Juodaan malja kieltäjälle, malja kavaltajalle ja malja langenneelle. Nostetaan malja murtuneen kunniaksi, malja sairaan ja yksinäisen arvolle. Lue loppuun