Tuttu puuro ja hermoiluhillo eli terveisiä keikkareissulta

image

Lastasin laukun ja auton näytelmällä. Kurvasin eilen lauantaina keikalle Kamppiin. Esitin Tuhlaajapojan veli -soolonäytelmän Herättäjäyhdistyksen Seuratuvalla.

Tänään pyhänä ajelen Leppävaaraan. Minua maalaispoikaa hiukan jännittää sukkuloida suurkaupungeissa.

Näytelmän esittäminen sinänsä on tuttu puuro. Retkeily isossa kaupungissa harvinainen hillo.

Toisaalta tuttuakin kamaa täytynee lähestyä uutena nuuhkuna. Että säilyisi jonkinlainen raittius ja kiihko.

Pahin haveri sattui kuitenkin jo kotona. Eilen aamulla ennen lähtöä liukastuin ja löin lonkkani metsässä. Ja koira oksensi sisällä.

Matka Helsinkiin joutui. Löysin keikkapaikalle. Esitys sujui onnellisesti. Jaettiin itkut ja ilot. Sain aplodit, suklaatia ja upeaa roudausapua. Oli kivaa, hassua ja liikuttavaa. Kiitos!

Keikan jälkeen kadotin käsityksen lompsani sijainnista. Löysin sen. Löysin pitkien etsintöjen jälkeen myös auton parkkiluolan uumenista ja tieni takaisin keikkapaikalle lastausta varten sekä reitin yökylään isoveikan tykö. Tilattiin pitsat ja saunottiin.

Lonkkani sai vain mustelman ja koiran massu on rauhoittunut.

image

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s