Rumat sanat kohtaamisen kehyksenä

Sydämeni pampatti. Kämmeneni hikosivat. Kohta minua haastateltaisiin. Kahvila ja pikkuputiikit sorisivat ympärilläni. Korkealla kaartui kirkas lasikatto.

Haastattelupaikka oli tapahtumalava Kauppakeskus Stellassa Mikkelissä. Oli meneillään Sanan Talvipäivät -tapahtuma.

Odotin vuoroani musiikkiesityksen ajan. Istuin tapahtumalavan syrjässä haastattelijan – hän oli työtoverini Arto Valkeapää – vieressä. Kuiskasin Artolle, että minua jännittää tällainen haastattelu paljon enemmän kuin saarnaaminen tuomiokirkossa.

Arto oli kertonut minulle kysymykset etukäteen. Yksi niistä kuului: ”Mitä bibliodraama on?” Se on hyvä kysymys, vaikkakin vaikea vastata. Ostoskeskuksen ruuhkatunnilla ei kannata kakistella teoriaa.

Suunnittelin vastaavani Artolle, että se on ruma sana. Bibliodraama siis. Että se on ruma ja vaikeasti lausuttava sana samoin kuin esimerkiksi infrastruktuuri.

Vaikeita kirjaimia. Vierasperäisiä sanoja.

Kukaan ei juo kahviaan, tapaa ystäviään tai shoppaile infrastruktuurissa. Ja kuitenkin jokainen tekee niin. Samaan tapaan bibliodraamassa voi ikään kuin kyläillä Raamatun tekstissä, tavata tekstissä esiintyviä ihmisiä tai kuljeskella kertomuksen käänteissä.

Bibliodraama on eräänlaista infrastruktuuria, jossa osallistujat voivat mallintaa, kokea, havainnoida ja aistia tekstin ilmiöitä yksin ja yhdessä toisten kanssa.

Raamatun tekstit kertovat ja käsittelevät yhteisöjä ja ne on kirjoitettu yhteisöjä varten. Tuntuu oleelliselta, että niitä voidaan myös aistia ja kokea yhdessä. Ryhmänä.

Ohjaaja huolehtii bibliodraamaryhmän yhdessä olemisen tavoista, rakenteista ja rajoista, toiminnallisesta ja sosiaalisesta infrastruktuurista. Bibliodraamaohjaaja kysyy ja kuuntelee. Hän haastattelee.

Laulu ja soitto lakkasivat Stellan lavalla. Oli minun vuoroni. Astelin yleisön eteen. Tartuin mikrofoniin. Tuli H-hetki. ”Olet bibliodraamaohjaaja. Mitä se bibliodraama on?”, Arto kysyi.

Ruma sana. Ja kaikki sujui sitten joten kuten hyvin. Arto oli kiva ja läsnä. Puhuimme myös kodista, koirista, hevosista ja kumppareista.

Kiitos Artolle, Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan työntekijöille ja vapaaehtoisille tapahtuman toteuttajille. Kiitos sinulle, joka osallistuit bibliodraamaan ohjauksessani. Kiitos, että olit. Se oli minulle ilo.

Seurakuntakeskus Mikkelissä

Ohjasin bibliodraamaa Mikkelissä seurakuntakeskuksessa Sanan Talvipäivät -tapahtumassa. Samaan aikaan alakerran salissa juhlittiin ristiäisiä ja siniristi liehui salossa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s