Kameleonttimainen kansallissäveltäjä

Leikkasin nurmea saunan takaa.

Moottorin pauhua säesti Sibeliuksen kolmannen sinfonian ensiosa. Se soitettiin Radio Yle 1:n ohjelmassa Näistä levyistä en luovu*. Toimittaja Eva Tigerstedin vieraana oli säveltäjä Seppo Pohjola.  Kuuntelin ohjelmaa kuulosuojaimiini liitetyllä radiolla.

Ajoin leikkurin saunan takaa puutarhan puolelle tyrnipensaiden siimekseen.  Kaksi pääskystä nökötti sähkölinjalla kuin katsomossa.

Radiossa siirryttiin sinfoniasta näyttämömusiikkiin.

”Sibeliuksen näyttämömusiikista löytyy paljon tosi yllättäviä asioita. Jos haluaa hakea Sibeliusta, joka ei ole niin kovin sibeliaanista, niin kannattaa suunnata näyttämömusiikin pariin”, Pohjola kertoi ja jatkoi: ”Hän oli yllättävän kameleonttimainen säveltäjä, kun sille päälle sattui.”

Kesätuuli heilutteli tyrnien hopeisia lehtiä. Lämmin aurinko välkähteli niissä kuin pienissä peileissä.

Näyttämö on muuttumisen tyyssija – ja toisena tai toisenlaisena näyttäytymisen paikka. Näyttämöllä on lupa olla, muuntautua, toimia ja kokeilla toisin kuin tavallisesti. Ehkäpä näyttämö tai näyttämötaide voivat merkitä jotain tällaista myös säveltäjälle.

Seuraavaksi soi Sibeliuksen Nocturne (op. 51/3), jonka hän teki Hjalmar Procopén näytelmään Belsassarin pidot.

Sain nurmen leikatuksi pitojen päättyessä. Menin ruokkimaan koirat.

*) Maanantaina 8.6.2015

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s