Kiitos ja koppi kritiikistä, Keskisuomalainen

Kriitikko Aino Martiskainen vieraili ohjaamani Isäni kaupunki -näytelmän ensi-illassa ja kirjoitti siitä lauantain 15.11.2014 Keskisuomalaiseen:

”Soisi kuitenkin, että teemat kirkastuisivat vähän terävämmin, sillä ainakin toisenlaisen maailmankatsomuksen omaava jää hieman ymmälle sanoman suhteen.

Minusta olisi ollut mukava kuulla ja pohtia tarkemmin, mikä Jeesuksen puheen sisällössä itse asiassa on niin radikaalia, ettei hänen oma yhteisönsä voi sitä sulattaa. Haluaisin ajatella, että kysymys on joistakin inhimillisistä perusasioista.”

Minusta Martiskaisen näkökulmat ovat osuvia ja toiveet aiheellisia.

Näytelmän kehyskertomus on Luukkaan evankeliumin neljännestä luvusta. Siinä Jeesuksen lähiyhteisö ei todellakaan sulata Jeesuksen puheita. Itseasiassa tilanne kärjistyy pahasti. Luukas kuvaa nasaretilaisten joutuvan raivon valtaan. He ajavat Jeesuksen jyrkänteelle heittääkseen hänet sieltä alas.

Otimme Martiskaisen toiveista kopin.

Lauantaisaunan jälkeen sain viestin toisen saunan lauteilta. Tiimimme jäsen kirjoitti:

”Terve! Oli hyvä kritiikki. Mielestäni viesti oli, että olemme tehneet hyvää työtä ja me voimme tehdä sen paremminkin. Olen miettinyt äsken saunan lauteilla näytöksen kulkua…”

Viesti jatkui hyvillä kehitysideoilla. Vastasin, että olin samoilla linjoilla.

Näytelmämme on syntynyt ryhmän yhteisenä prosessina. Kaikki näyttelijät ovat käsikirjoittajia. Ensi-ilta on välietappi. Meillä on täydet valtuudet justeerata tekstejämme. Se on hauskaa ja pitää tiimin virkeänä läpi esityskauden.

Tänään sunnuntaina oli Isäni kaupungin toinen näytäntö. Tapasimme työryhmän kesken hyvissä ajoin ennen esitystä. Vaihdoimme kuulumiset ja pohdimme, miten voisimme kehittää esityksen rytmiä ja etenkin vastata kriitikon toiveeseen: miten kirkastamme näytelmän teemoja ja miten avaamme tarkemmin nasaretilaisten suhtautumista Jeesukseen.

Martiskaisen näkökulma koskee ihmisyhteisöjä laajemminkin. Miksi yhteisö ei sulata siihen kuuluvaa yksilöä tämän puheen, mielipiteen, olemuksen tai erilaisuuden vuoksi? Miksi ihmisiä kiusataan kouluissa, työpaikoilla, sosiaalisessa mediassa tai uskonnollisissa piireissä?

Miksi syrjitään? Miksi ihmisiä suljetaan ulos ihmisten yhteydestä? Miksi raivostutaan? Miksi kanssaihmisiä ajetaan elämän jyrkänteille: yksinäisyyteen, häpeään, uupumukseen, masennukseen tai itsemurhan partaalle?

On tärkeää pohtia tarkkaan syitä. Samalla tarvitaan pohdintaa, puhetta ja tekoja totuudellisuuden, armollisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Tarvitaan tekoja uhrien puolustamiseksi ja auttamiseksi.

Puheessaan Jeesus puolusti vangittuja, sorrettuja ja köyhiä. On todella hyvä kysymys, miksi yhteisö ei sulattanut sitä. Kiusattujen ja mitättöminä pidettyjen ihmisten puolustaja joutuu mitätöinnin ja sorron kohteeksi itsekin. Niin oli Nasaretissa. Niin taitaa käydä nykyäänkin.

Matkamme jatkuu kritiikin evästämänä. Tuvan täysi katsomo seurasi toista näytäntöä – ”lempeätunnelmaista tarinatuokiota”, kuten Martiskainen kirjoitti. Oma kokemukseni on, että kuljimme hyvään suuntaan. Uskon, että kriitikon eväät olivat hyväksi myös katsojillemme.

Olen kiitollinen Martiskaisen kritiikistä. Lisäksi kiitän Keskisuomalaista, joka tukee aidosti maakuntamme monenkirjavaa kulttuurielämää. Keskisuomalainen näyttää huomioivan monenlaisten ryhmien ja tekijöiden tuotoksia niin teatterin kuin muidenkin taiteenlajien saralla. Se on arvokasta. Kiitos.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s