Näin rakensimme Torstaiteatterin Isäni kaupunki -näytelmän

alussa-nayttamo-on-autio-ja-tyhjaAlussa näyttämö oli autio ja tyhjä. Meillä oli vain toinen toisemme – yhdeksän ihmistä –  ja kolme Raamatun kertomusta*).

Ohjasin näyttelijöille harjoitteita, joissa he eläytyivät kertomusten henkilöiksi. Vartija alkoi huolehtia rajoista ja siitä, kuka saa mennä ja tulla. Köyhä leskiäiti kantoi huolta kuolevasta pojasta, rakkaasta ja ainoasta. Näimme myös sotilaan sairastavan ja sen, kun hän lähti hakemaan apua rajan takaa; maasta, jolle hän oli tehnyt pahaa.

Näyttelijät kirjoittivat kokemuksistaan muistivihkoihin. Syntyi pieniä tekstejä, joista he vähitellen kehittivät monologeja ja dialogeja. Minä jäsentelin kokonaisuuksia, näyttelijät omien rooliensa puhetta, toimintaa ja suhteita toisiin rooleihin. Käsikirjoitus on yhteinen ja omamme. Se on sanan mukaisesti käsin kirjoitettu.

Kaksi näyttelijää joutui jäämään joukostamme kesken matkan. Heillä oli hyvät henkilökohtaiset syyt. Työryhmä oli harmissaan, mutta suhtautui tapahtuneeseen ymmärtävästi. Nämäkin kaksi, jotka jäivät pois, olivat luoneet näytelmäämme. Jotain heidän työstään on jäänyt näyttämölle – meidän hyväksemme ja katsojien hyväksi.

Muokkasimme, kertasimme ja viilasimme kaikkea aineistoa. Kompuroimme, unohtelimme ja harhailimme. Välillä meni yöunet. Välillä herkistyimme ja sitten taas nauroimme. Repeilimme. Pokkamme ei aina pitänyt. Se teki hyvää. Rentouduimme, hengittelimme, väsyimme ja virkistyimme.

Uudet kokemukset näyttämöllä virittivät uusia mielikuvien virtoja. Puhuimme ja kuuntelimme toisiamme piirissä istuen. Näytelmän teemat ja tapahtumat pompahtelivat mieliimme myös silloin, kun olimme erillään toisistamme: arjessa, töissä, lenkkipolulla tai saunan lauteilla. Kynät sauhusivat ja näppäimet naksuivat. Saha lauloi.

Näyttämö lämpeni. Löimme löylyä. Tuikkasimme puita uuniin. Syntyi lisää tekstejä, sävelmiä, laulujen sanoja, pukuja, kaappi ja miekkakin. Toimme niitä harjoituksiin lahjoina toinen toisillemme.

Olen kiitollinen, että esityksen syntyä on tukenut joukko vapaaehtoisia, jotka ovat antaneet omastaan Torstaiteatterin hyväksi. Heidän ansiostaan Isäni kaupunki -näytelmä on nyt olemassa. Isäni kaupunki on rakennettu antamalla ja lahjoittamalla.

Näyttämö ei ole enää autio eikä tyhjä. Me juhlimme, muutumme ja leikittelemme siellä. Matkustamme näytelmän käänteissä. On sinun vuorosi, katsojamme. Tervetuloa näyttämön äärelle. Me teemme sinulle ensi-illan. Tule vieraaksemme oman matkasi varrelta. Millainen se onkaan, se on erityinen ja totta. Aplodit sinulle.

tulkoon-ensi-ilta

*) Eräänlainen peruskertomuksemme on Luukkaan evankeliumin neljännestä luvusta (jakeet 16-30). Se viittaa kertomuksiin Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa (luku 17) sekä Toisessa kuninkaiden kirjassa (luku 5). Lisäksi Luukkaan evankeliumi lainaa tekstejä profeetta Jesajan kirjasta.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s