Makea moka ja taikatasku

Eväät levisivät hyvin kirjaimellisesti. Näyttelijän taskusta tulvahti tatamille makeisia, jotka oli tarkoitettu hätävaravälipalaksi. Ei rekvisiitaksi.

Kaikki katsojat todistivat makeisvuotoa. Mustat, punaiset ja oranssit karamellit täplittivät valkoista mattoa.

Mutta makeiset eivät jääneet heitteille. Kuin ihmeen kaupalla ne alkoivat seikkailla tarinan poimuissa luontevana osana esitystä*).

Kunnia kuuluu erityisesti näyttelijälle, joka havaitsi karkkiylläkön ensimmäisenä, Anna-Mari Aulénille. Hän ei peitellyt makeisia. Hän hyväksyi todellisuuden. Hän hyväksyi tapahtuneen. Hän hyväksyi karkit ja reagoi niihin.

Makeisvuodosta ei tullutkaan mokaa.

Anna-Mari kaappasi karkit ja kehitti niille käyttöä. Yhdessä kohtauksessa hän söi niitä. Toisessa hän yritti kuitata velkansa karkkikuormalla. Ja hän teki kaiken roolinsa rajoissa ilman pienintäkään teeskentelyä tai teennäistä kuorrutusta.

Näytös päättyi. Eräs katsoja, joka näki näytelmän jo toista kertaa, kiitteli uusista lisukkeista. Hän luuli, että olimme  kehittäneet karkkikäänteen osaksi esitystä aivan tarkoituksella.

Kyllä minä vanhastaan tiesin, että esitykseen mahtuu ilmiöitä itkusta iloon ja vihasta rakkauteen. Mutta että karkitkin se söi.

Eikä se tasku, josta karkit karkasivat, ollut mikään vuotava tasku. Se oli taikatasku.

 

*) Se oli Torstaiteatterin näytelmä ”Veljeni, Lasarus” Jyväskylässä Juomatehtaalla sunnuntaina 27.4.2014, kun karkit karkasivat taskusta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s