Mokaan, katoan ja tulen takaisin

Esiinnyin, mutta mokasin. Puhuin ja toimin toisin kuin oli tarkoitus, ja unohdin jotain tärkeää. Se harmitti minua.

Kävin läpi tapahtunutta. Pyrin hahmottamaan, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Mitä unohdin? Mitä muistin väärin? Mitä ihmettä minun olisi pitänyt sanoa ja missä välissä?

Näytinköhän ihan hölmöltä?

Katosin oman mieleni sisälle. Sorvasin mennyttä, mutten saanut siitä otetta.

Samalla kadotin nykyhetken. Olin poissa. Mokani oli kuin magneetti. Se imi minut itseensä. Piiritin itseni omalla katseellani. Yhteys toisiin ihmisiin ja elämään ympärilläni katkesi.

Mutta sitten minä tulin takaisin. Tai ehkä minut tuotiin takaisin. Kuulin, että joku puhui minulle.

Avasin silmäni ja näin jonkun toisen. Siinä todella oli joku toinen olemassa oleva, joka oli pysynyt lähelläni mokastani huolimatta.

Minä sanoin: ”Minä katosin, mutta nyt minä näen sinut. Minä olen tässä. Puhu sinä minulle. Minä kuuntelen sinua.”

Kun mieleni hakkeroi menneisyyttä tai ajatuksissani laskelmoin tulevaisuutta, omat aistini palauttavat minut läsnäoloon ja vuorovaikutukseen tässä ja nyt.

Tarinat syntyvät ja elävät suhteissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s