Puiden takana on jo aamu

Puiden takana on jo aamuNousin ennen aurinkoa. Toppauduin paksuihin pukimiin ja astuin koirien kanssa ulos huomenhämärään. Tassuttelimme metsän siimekseen, Lumo, Loitsu ja minä. Sumu silitti yön ja aamun rajaa.

Vasta paluupolulla alkoi sarastaa. Valo kasvoi sankan kuusikon takana. Pieni sädekimppu läpäisi oksat ja lensi luokseni.

”Puiden takana on jo aamu”, minä virkoin koirille. Olen matkalla kuusten taakse uuteen aamuun. Toisaalta aamu tulee minun luokseni. Kuusten varjot katoavat.

Lumo katsoi minua ja heilutti häntäänsä. Loitsu pelmahteli puulta puulle ja tuoksulta tuoksulle. Niin paljon maailman uutta huomenta oli vielä kokematta, juoksematta, haistamatta ja pomppimatta.

Minä koin hippusen ylösnousemuksen iloa. Kotona tiesin, että haluan ohjata siitä näytelmän Torstaiteatterille. Näytelmän kertomukseksi valitsin Lasaruksen tarinan. Ensimmäiset harjoitukset ovat tammikuun 30. päivä. Näytelmä alkaa itää ja kasvaa. Se saa valoa ja sateita. Polku johtaa sumun halki, kuusten taakse, ensi-iltaan ja kevääseen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s