Viisi syytä hunninkoon

Blogini on ollut hunningolla. Olen puuhannut muuta ja kirjoitellut toisille foorumeille.

Joulukuussa julkaistiin Messusta yhteisöksi -kirja, jossa on kirjoittamani pikkuartikkeli nimeltään Tämä saarna on nähtävä.  Artikkeli käsittelee draaman ja teatterin käyttämistä osana messua.

Syksyllä kirjoitin myös pari tekstiä kirjaan nimeltä Kaiken keskellä Jumala. Siihen on koottu Raamatun tekstejä ja niihin liittyviä hartaustekstejä vuoden jokaiselle päivälle.

Kolmas kirjoitusurakka on meneillään. Suoritan teologian perusopintoja Helsingin avoimeen yliopistoon. Teen kurssit verkko-opintoina. Niihin kuuluu paljon lukemista ja kirjoitustehtäviä.

Viime syksyn neljäs ja mieluisin ”kirjoitustyö” liittyi Torstaiteatteriin, jolle ohjasin näytelmän nimeltä Jerikon köyhät. Emme käyttäneet valmista näytelmäkäsikirjoitusta vaan teimme esityksen ryhmä- ja prosessikeskeisesti.

Paperille tekstiä ei kirjoitettu tai tallennettu juuri lainkaan. Ryhmän jäsenet kirjoittivat esityksen ikään kuin suoraan näyttämölle: fyysiseen tilaan, kolmiulotteiselle paperille, toinen toistensa roolihenkilöiden välisiin suhteisiin, toistensa korviin ja silmiin.

Olen ikionnellinen Jerikon köyhät -prosessista. Tunnen olevani rikastunut.

Viides (teko)syy blogini hunninkoon ovat hevoset. Viime kesänä rakas vaimoni Elina perusti islanninhevostallin.

Myimme omakotitalomme ja ostimme toisen maalta. Remppasimme vanhan navetan talliksi pihattoineen, varuste-, rehu- ja taukohuoneineen. Elämäni arkiset lavasteet mullistuivat. Käsikirjoituksessa alkoi uusi luku.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s