Kuuntelen, katselen, koen, kuulun

Raamatun kertomusten tunteminen lienee vähenemässä. Yhä harvemmat ihmiset viitsivät lukea Raamattua tai kuunnella puheita siitä.

Kuuntelijan rooli suhteessa Raamattuun  taitaa olla se osa, joka on yleisimmin tarjolla seurakuntalaiselle. Kuuntelemisessa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta sen rinnalle tarvitaan muitakin tapoja.

Pelkkä kuunteleminen pitää jollain tapaa etäällä, vieressä ja ulkopuolella. Kuunteleminen ei synnytä kokemusta kuulluksi tulemisesta tai kuulumisesta mukaan.

Osallisuus syntyy vasta osallistumisesta. Kuunteleminenkin on osallistumista, mutta vain pieni siivu ihmisestä, joka käyttää elämässään korvien lisäksi silmiä, suuta, käsiään ja jalkojaan: koko kehoaan ja kaikkia aistejaan.

Jo pelkästään sana käsittää on hyvin kehollinen.

”Minkä kuulet, unohdat. Minkä näet, muistat. Minkä koet, opit”, sanoo sananlasku.

Jos Raamattu olisi ihminen, millainen se olisi suhteessa toiseen ihmiseen tai miten se käyttäytyisi ryhmässä? Haluaisiko se tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja vastaanotetuksi? Entä haluaisiko se myös kuunnella, nähdä ja ottaa toisen ihmisen vastaan kuin hyvän ystävän?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s