Havaintoja Raamatun tekstin kohtaamisesta draaman keinoin

Osallistun pienryhmässä tapahtuvaan ohjattuun draamatyöskentelyyn, jonka aiheena on tekstikatkelma Raamatusta.

Mitä teen?

Istun piirissä. Luen teksiä äänettä ja ääneen. Huomaan tekstissä esim. paikkoja, henkilöitä, tapahtumia ja kohtaamisia. Kuvittelen niitä mielessäni ja kuvitan niitä itse näkyväksi omalla toiminnallani. Teen tekstistä kuvan, patsaan, liikkeen, äänen tai jotain muuta sellaista. Olen osa ryhmää, jonka toimintaa ohjataan. Teen kaikkea yksin ja yhdessä toisten kanssa.

Tekemisessäni olen vuoroin hiljainen ja hidas, vuoroin nopea ja äänekäs. Välillä puntaroin ja harkitsen kaikkea tekemääni. Välillä toimin spontaanisti, kuin leikkien. Kaiken tekemäni teen vapaaehtoisesti.

Mitä minulle tapahtuu tai mitä minussa tapahtuu?

Kuljen kohti tekstiä ja annan sen kulkea kohti minua. Katselen tekstiä ja se katselee minua. Tapahtuu kohtaaminen. Kohtaan tekstin juuri siinä olotilassa, sillä voinnilla ja niillä arkikuulumisilla, jotka ovat minulle totta. Olen läsnä oman mieleni, kehoni ja sieluni kanssa sellaisina kuin ne ovat.

Liityn tekstiin ja se liittyy minuun. Minun elämäni, maailmani, ymmärrykseni, aistimukseni, kokemukseni ja tunteeni ovat erillisiä suhteessa tekstiin, mutta eivät irrallisia. Samalla kun teen elämysmatkan tekstin sisälle, niin samalla teksti ikään kuin kulkee omaa matkaansa minun sisälläni.

Ilmennän tekstiä ääneni ja koko kehoni kautta. Ilmentymä (esim. kuva, patsas, sana, liike, draamallinen kohtaus) on minun tai ryhmän yhteinen spontaani juuri tähän hetkeen ja paikkaan syntyvä tapa katsoa tekstiä ja liittyä siihen.

Elän koko ajan omaa oikeaa todellisuuttani, mutta rajatuissa hetkissä, paikoissa ja kohtaamisissa työskentelyn puitteissa tunnistan myös tekstin todellisuuden olemassaolon.

Sitten toiminnallinen kohtaaminen tekstin kanssa päättyy, mutta se ei silti ole poissa. Kannan sitä kokemuksena mukanani.

Istun taas piirissä. Olen tietoinen siitä, mitä olen tehnyt ja annan itselleni luvan kuulostella sitä, mitä minulle on tapahtunut. Olen vapaa antamaan merkityksiä kaikelle kokemalleni. Tarkastelen ja puntaroin kaikkea tapahtunutta.

Tunnustan liittyneeni oman itseni kanssa tekstiin, sen kuvaamaan todellisuuteen, henkilöihin ja tapahtumiin. Teksti on liittynyt minuun. On syntynyt tunne kuulumisesta yhteen.

Teksti on kirjain kirjaimelta sama kuin aluksi, mutta minä saatan nähdä sen toisin. Näen ehkä tarkemmin, laajemmin tai syvemmin. Näkökulmani tai roolini suhteessa tekstiin on muuttunut. Myös minä – tekstin lukija, katsoja, kuuntelija, kokija ja ilmentäjä – saatan olla muuttunut.

Hengitän. Olen tehnyt työtä tekstin äärellä. Samoin teksti ja kaikki tapahtunut ovat tehneet työtään minussa. Pohdin, mitä teksti ja kaikki kokemani puhuvat minulle minusta. Entä millä tavoin teksti tunnustaa minun olemassaoloani? Mitä se tunnistaa minussa?

Jaan löytöjäni muille draamaryhmään kuuluville. Kuuntelen heitä. Luen tekstin vielä kerran ja kuulen jonkun toisen lukevan sen. Omat kokemukseni ja löytöni suhteutuvat muilta kuulemaani ja tekstiin, jonka ääreltä kaikki alkoi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s