Kaksi keinoa luovuuteen: hitaus ja hiljaisuus

Näitä kahta minä tunnen tarvitsevani luovaa työtä (ja elämää) varten: hiljaisuutta ja hitautta.

Tunnustan ja tiedän, että luovaan työhön kuuluvat myös nopeus, äänet, virikkeet, ärsykkeet, reaktiot, intuitiivisuus ja spontaanius. Ja tietenkin aina rajallinen aika.

Kuitenkin ilman hitaita ja hiljaisia hetkiä minä sotken, poukkoilen, kiristyn ja turhaudun. Työn tekeminen ja sen jälki alkavat tuntua ontolta kuorelta. Syvyys, kaikupohja, avaruus, rytmi, dynamiikka ja asteikot supistuvat. Teen paljon saamatta tehtyä mitään.

Hiljaisuus ja hitaus synnyttävät aitoa läsnäoloa. Alan kuunnella toista ja tulen itse kuulluksi. Syntyy yhteys. Hiljaisuudessa ja hitauden keskellä voin löytää vaatimattoman (!) yhteyden sekä omaan sisimpääni että toiseen persoonaan. Välittäminen lisääntyy. Alkaa syntyä uutta elämää, energiaa, kasvua ja voimaa.

Hauduttelen ajatusta siitä, että luovan työn ensimmäinen askel on luoda hitautta ja hiljaisuutta. En taida saada niitä aivan ilmaiseksi eivätkä ne synny eivätkä säily kuin itsestään. Aavistelen, että hiljaisuus ja hitaus ovat jotain sellaista, mitä pitää valita tietoisesti aina uudelleen ja sellaista, minkä puolesta pitää tehdä aktiivisesti työtä.

Puolustustyöhön tarvittaneen ainakin rajattuja ja suojattuja aikoja ja paikkoja. Ja halua sietää pään häliseviä ääniä sääntäämättä niiden perään.  En usko, että se on kovin helppoa. Mutta mahdollista kyllä. Työ hiljaisuuden ja hitauden puolesta maksaa itsensä takaisin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s