Valintoja avaruuden alla

Tänä syksynä ohjaan Torstaiteatterille sovelluksen Tiernapojista. Uusi seikkailu on alkanut. Reitti ensimmäisistä harjoituksista kohti ensi-iltaa on ennenkulkematon.

Katselen mielessäni tekstikatkelmia, työryhmän ihmisiä, roolihahmoja, harjoitustilaa, aikatauluja, materiaaleja yms.

Edessäni on lukematon määrä suuntia ja avaruuksia. Tänään ne näyttäytyvät minulle liutana ”Entä jos”-kysymyksiä. Esimerkiksi:

  • Entä jos Itämaan tietäjät tuotaisiin hahmoina näyttämölle?
  • Entä jos  esityksen kaikki valonlähteet olisi kiinnitetty näyttelijöiden pukuihin? Muuten olisi ihan pimeää.
  • Entä jos osa puheesta ja lauluista olisi latinaksi?
  • Entä jos esityksen temaattisia painopisteitä olisivat rasismi ja vihapuhe?
  • Entä jos kaikki lavasteet olisivat kiveä?
  • Entä jos Murjaanien kuningas kohtaisi Knihdin vähän myöhemmin ja haastaisi hänet taisteluun?
  • Entä jos katsojat istuisivat toisistaan hajallaan pimeässä tilassa ja näyttelijät puhuisivat liki pimeässä, pieniä valoja voisi olla hetkittäin siellä täällä?
  • Entä jos kaikki hahmot olisivat kuin lapsia, jotka leikkivät tiernapoikia?
  • Tai entä jos kaikki roolihahmot olisivat nukkemaisia ja kuin karikatyyrejä menneiden aikojen hallitsijoista?

Esityksen tulevaisuus hahmottuu minulle tällaisena poimuilevana ideapilvenä. Se on hapero, utuinen ja epämääräinen. Yritän olla lempeä itselleni. Ideoiden turhan aikainen arvottaminen ja karsiminen kuihduttaisi seikkailun. Pilvi haihtuisi antamatta sadetta.

Vähitellen alan rakentaa kysymysten rinnalle valintojen sarjaa. Se jäsentää rönsyilevää kysymyspatteristoa. Valinnat kiteyttävät ja konkretisoivat ideapilveä.

Valintojen sarjasta tulee yhtä kirjava kuin kysymysten joukko. Valinnat liittyvät esim. yksityiskohtiin, kokonaisuuksiin, rakenteisiin, pintoihin, väreihin, tunnelmiin, järjestyksiin, sijanteihin, puheeseen, vuorovaikutukseen, liikkeeseen ja rytmiin.

Teen valintoja yksin ja yhdessä ryhmän kanssa. Valinnat tuottavat suuntia ja liikettä. Mahdollisuudet ja avaruudet eivät pyöri ympärillämme vaan me kuljemme niitä kohti. Samalla luomme uusia sijainteja ja avaruuksia. Uudet näkymät ja mahdollisuudet avautuvat. Teemme valintoja kuin siipiä iskisimme. Nousemme lentoon. Reitti selkenee ja syntyy matkan edetessä.

Matkamme jokaisessa pisteessä aukenee uusia ja äärettömiä mahdollisuuksia. Monia niistä ehdimme todeta olemassa oleviksi sekä katsoa ja pohtia niitä. Voimme kokeilla vain muutamaa mielekästä, hullua tai hassua vaihtoehtoa. Mutta usein vain yhden tai kaksi voimme valita osaksi omaa matkaamme. On aika edetä, katsella uusia asioita ja tehdä uusia valintoja.

Valintojen tekemisessä harkinta on hyvä työkalu, mutta se ei riitä ainoaksi avuksi. Usein monet vaihtoehdoista ovat sinällään hyviä ja oikeita. Maailma on rikas. Pitää vain tehdä valinta ja edetä. Esityksestä muotoutuu syntyreittinsä näköinen ja sellaisenaan hyvä ja arvokas.

Aikaisemmat valinnat ohjaavat uusia. Suuri valinta tai näkymä auttaa painissa pienempien kanssa. Toisaalta pienestä ideanpoikasesta – kuin lapsesta – voi kasvaa koko esitystä järisyttävä voima.

Matkamme jatkuu ihmettelyjen ja valintojen vuoropuheluna. Olemme kuin Itämaan tietäjiä. Pääsemme perille. Ja ilo valtaa meidät.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s