Tie tulee minua vastaan

Makaan lattialla pitkin pituuttani.

Olen tie, tai pikemminkin osa sitä. Sormeni koskettavat toisen ”tieosuuden” kantapäitä. Ketju jatkuu. Olen tietoinen siitä, että uudet sormet koskettavat taas uusia kantapäitä. Tie jatkuu jatkumistaan. Ketju ei katkea.

Makaan tienä. Samalla kuvittelen, että minua pitkin kulkee joku. Tämä joku olen minä itse. Mielessäni katselen kulkijaa. Hän näyttää vähän uupuneelta ja aivan kuin olisi eksyksissä.

Viihdyn roolissani. Lattialla on hyvä maata. Minulla on hyvä asento. Olen edelleen tie. Tunnen itseni pitkäksi. Ulotun kauas. Hiljaa mielessäni puhun kulkijalle:

”Kulje rauhassa. Sinun vauhtisi sopii minulle. Minä kestän kulutusta. Jaksan kantaa sinun painosi. Olen tässä ja ohjaan sinua. Samalla minä olen jo perillä. Kannan sinua koko matkasi ajan.”

Nousen ylös. Olen taas oma itseni — kulkija. Kuuntelen tien puhumien sanojen kaikua. Jatkan matkaa aavistuksen levänneenä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s