Draama ja teatteri ovat jotain katsottavaa. Ne ovat minun katseeni kohde.
Mutta myös ja ennemminkin draama ja teatteri ovat minulle kuin rillit, kiikarit, kaukoputki, okulääri, suurennuslasi tai mikroskooppi. Draama on katsomisen tapa tai keino.
Draama on maailman tarinoiden, tapahtumien, ihmisten ja ilmiöiden katsomista roolien kautta. Toimin eri rooleissa ja varsinkin, jos vaihdan roolista toiseen, saan uusia näkökulmia ja rakennan uusia suhteita maailmaan, sen ihmisiin ja ilmiöihin.
”Draamakatselu” on ikäänkuin vakavaa muuttumisleikkiä tai leikillistä vakavuutta. Se voi esim. haastaa jähmeät toimintatavat tai avata kahlitsevat asenteet. Tukahtuneet unelmat voivat saada happea. Tai pelot hellittää. Elämä rikastuu.
Eri näkökulmat elämään alkavat suhteutua toisiinsa. Rauha lisääntyy. Vääristyneet valta-asetelmat voivat raueta. Luovuus ja armollinen suhtautuminen omaan ja toisten ihmisten elämään lisääntyvät.
