Teatteri vähentää stressiä


Eilen kaksi harrastajanäyttelijää kertoi minulle kokeneensa,  että teatterin harrastaminen vähentää stressiä. Jaan saman kokemuksen.

Millaisia tekijöitä ilmiön taustalla voisi olla? Kerron tässä ensimmäisiä ajatuksiani omien teatterikokemusteni kautta.

Aistit

Katson, kuuntelen ja kosketan. Teatterin tekeminen on työtä kaikilla aisteilla.  Se sitoo minut läsnäoloon tässä ja nyt. Maailma avartuu aistimalla sitä. Valitsen virikkeeni, en jää niiden vangiksi tai uhriksi. Olen tutkimusmatkailija. Hämmästelen elämää kuin lapsi.

Fyysisyys

Saan elää ja olla olemassa koko kropallani. Elämä on enemmän kuin  ajatukseni, mielipiteeni tai ymmärtämiseni.

Luovuus

Teatteri on luovaa työtä. En olekaan ”kuluttaja” vaan elän luomisen ja uuden syntymisen ihmeen äärellä. Luon ja rakennan uutta. Olen osallinen elämääni ja minun valinnoillani on vaikutusta muihin.

Teatterissa luomistyötä leimaa keskeneräisyys. Esitys on kuin organismi, joka syntyy, muuttuu ja lopulta se lakkaa olemasta. Ehkä opin sietämään elämän ja taitojen keskeneräisyyttä itsessäni ja muissa.

Voin kokeilla rajojani ja oppia uutta. En vaadi itseltäni liikaa.

Rajattu tila ja aika

Olen varannut kalenteriini tietyt ajat teatterin tekemiselle. Pidän niistä kiinni. Työskentely tapahtuu tietyssä tilassa. Elämän moninaiset muut ärsykkeet, huolet ja stressi voivat jäädä juuri siinä tilassa ja juuri niinä aikoina taka-alalle. Minun ei tarvitse kieltää niiden olemassaoloa, mutta ehkä voin nähdä ne uudessa valossa. Suhteeni niihin voi muuttua.

Ryhmä, ihmiset ja suhteet

Olen osa ryhmää, joka kokoontuu tietyn aikataulun, tilan, pelisääntöjen ja tarkoituksen puitteissa. Minulla on ryhmässä oma tärkeä paikkani.

Olen tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa, jotka jakavat kanssani saman ajan ja paikan. Kuuntelen heitä ja minua kuunnellaan. Vakaumukseni on, että ihmisten läsnäolon kautta myös Jumala voi olla läsnä elämässäni.

Muutos

Näyttelen ja teen roolityötä. Astun sisälle näytelmän maailmaan, jossa olen joku muu (tai edustan jotain muuta) kuin itse olen. Minulla herää mielikuvia esityksen maailmasta, ajasta ja ihmisistä.

Tunnistan fiktion ja faktan eron. Voin heittäytyä seikkailuun. Voin ravistella itseäni siinä, missä asenteeni ja toimintatapani tuntuvat luutuneilta tai vierailta. Voin koetella sellaisia sovinnaisuuden rajoja, jotka tuntuvat elämää tukahduttavilta.

Muuttumisleikki näyttämöllä voi poikia muutoksen idun myös omaan elämääni. Opin tuntemaan itseäni – esim. sitä, mitä kaipaan ja tarvitsen omassa elämässäni.

Kunnioitukseni elämää kohtaan voi lisääntyä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s