Katson ihmistä

Teatterissa on näyttämö ja teatterissa on katsomo.

Katsomo on paikka, jossa katsotaan näyttämön henkilöitä ja tapahtumia.

Tunnistan näyttämö-katsomo-asetelman myös omassa itsessäni. Teatterissa näyttämö ja katsomo ovat eriytyneinä toisistaan. Minun elämässäni taas näyttämö ja katsomo ovat kietoutuneita toisiinsa. Toimin elämäni näyttämöllä.  Samalla olen ikään kuin katsomossa. Samalla kun elän, niin samalla myös katson elämääni, tunteitani, suhteitani, muistojani ja unelmiani.

Tärkeä kysymys oman elämäni näyttämön äärellä kuuluu: miten toiset ovat katsoneet minua ja nähneet minut? Entä kenen silmillä oikeastaan katson itseäni nyt?

Kun teatterissa katson näyttämölle, voin sen kautta katsoa itseäni. Samalla pidän tärkeänä, että katsomossa istuessani edes yritän antaa itselleni luvan nähdä jotain muuta. Sellaista, mitä minussa ei ole: aivan toisen ihmisen tai toisenlaista maailmaa.

Kun oikeassa elämässä kohtaan toisen ihmisen, saavun hänen elämänsä näyttämön äärelle. Miten silloin katson häntä? Näenkö hänet hänenä itsenään, vai näenkö vain omaa itseäni hänen kauttaan?

Teatterin ja elämän ytimessä on kohtaaminen. Se tarkoittaa oman itsen ja toisen tuttuuden ja outouden näkemistä sekä aidosti nähdyksi tulemista.  Kaipuuseen tulla nähdyksi sekoittuu helposti pelkoa.  Kohtaaminen on yhtäaikaa riski ja mahdollisuus, joka on valittava. Muuten elämä jää elämättä. Ja näkemättä.

Näkeminen ja nähdyksi tulemisen kaipaus ylläpitävät elämää. Rakkaus voi toimia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s