Draama synnyttää elämään mieltä

Muistelen minulle rakasta Teatteri- ja elokuvatalo Työskiä, joka sijaitsi Äänekoskella. Työski purettiin jo hyvän aikaa sitten.

Muistelen Työskin lämpiöitä, jotka talvella olivat kylmiöitä. Muistelen ensimmäistä kokemustani pienessä salissa. Istuin tuolipiirissä yhdessä muun tiimin kanssa. Ronja Ryövärintyttären harjoitukset olivat alkaneet.

Kolme vuotta myöhemmin kyyristelin suuren salin näyttämöllä piilossa sohvan takana. Spektaakkeli-näytelmän yleisö päästettiin saliin ja se kuulosti norsulaumalta. Käteni hikosivat. Vessaan ei enää ehtinyt. Pidättelin naurua yhdessä kahden muun kyyristelijän kanssa. Ja neljäs näyttelijä kyyristeli näyttämön alla. Me olimme huudelleet hänelle.

Muistelen myös Työskin keittiötä, kirjastoa ja ullakon puvustamoa, jossa kummitteli. Muistan, kun koko tiimi istui Työskin ulkoportailla treenien jälkeen. Olin unohtanut polkupyöräni avaimen puvustamoon ja minua hirvitti lähteä hakemaan se. Näyttelijäkollegani ehdotti, että laulaisin hakureissulla ”Maan korvessa kulkevi”.

Unelmoin tulevia. Uusia Työskejä. Uusia huoneita. Ketä on paikalla? Mitä he tekevät? Tai arkisemmin vain suunnittelen lähitulevaisuutta: mitä syön huomenna lounaaksi, mitä tekisin kesälomalla.

Tulevaisuuteni on minussa läsnä unelmien lisäksi myös pelkoina.

Muistot ja tulevaisuuden näkymät ovat lähellä mielikuvitusta. Voin kuvitella, miltä mahtoi näyttää se, kun Jerikon muurit murtuivat. Kuvittelen, miltä tuntuisi kävellä kuussa tai hypätä laskuvarjolla. Mielikuvittelen siilin, joka puhuu ja tarjoaa minulle jäätelöä. Sitten kuvittelen mönkiväni syvällä meren pohjassa. Löydän aarrearkun. Sielläkin on jäätelöä. Tai vihreä avain.

Näyttämön äärellä voi kokea tähtihetken tai oman elämän hetkien tähdellistymisen.

Työskillä ja kaikissa teatteritaloissa näyttämö on muistojen, unelmien, mielikuvien ja mielen kuvien jatke. Draama on konkreettista, pään ulkopuolella tapahtuvaa kuvittelua. Se on näyttämömuistamista, -kuvittelua ja unelmoimista. Menneisyyden maailmat ja tulevaisuus, mielikuviteltu todellisuus tai täysin ennen kuvittelemattomat asiat  syntyvät näkyväksi ja koettavaksi tähän ja nyt.

Työryhmän jäsenten vuorovaikutuksessa, yhteisistä sopimuksista ja fyyisestä työstä näyttämölle syntyy konkreettisesti nähtäviä ja koettavia ilmentymiä. Ne voivat olla esimerkiksi liikettä, puhetta, ääniä, rooleja, musiikkia tai kuvia. Näin syntyy fiktio, keinotekoinen todellisuus tai pikemminkin näyttämön todellisuus.

Käyn teatterissa. Toivon, että näyttämöllä tapahtuu jotain sellaista merkityksellistä, joka resonoi muistojeni, suunnitelmieni, pelkojeni, unelmieni tai mielikuvitukseni kanssa.  Yhteys, rauha, vapaus ja toivo ovat totta ja lisääntyvät. Ainakin voin omistaa ne itselleni näyttämöllä, mielen kuvissa ja unelmissa, vaikka juuri tämän hetken realiteetit puhuisivat jotain ihan muuta. Elämässä on mieltä.

Työski purettiin, muttei kuitenkaan purettu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s