Satua ihmeellisempää

Kaksi joutsenta ui esiin syysaamun sumusta kuin toisesta todellisuudesta.

Vanhempani lukivat minulle pienenä satuja. Sain eläytyä ihmeellisiin maailmoihin.Minulla on siitä kiitollinen mieli.

Sadut, tarinat ja unelmat ovat serkkuja keskenään. Jotain ennen näkemätöntä tulee nähtäväksi ja koettavaksi, kun tarinoita jaetaan illalla vuoteen äärellä, nuotiotulilla tai vaikkapa teatterissa.

Uskokin on vähän samaa sukua. Sen näkemistä mitä ei nähdä. Katse toiseen todellisuuteen, joka ei kuitenkaan ole irrallinen ihmisen elämästä ja maailmasta.

Satujen maailmojen rinnalla minulle tärkeä ja ihmeellinen oli sadun kertoja. Ja aavistelen, että sadun kertojalle ihmeellisin oli sadun kuulija, minä. Minua pidettiin sylissä. Ei ollut kiire mihinkään. Joku oli olemassa minua varten.

Ihmeellisintä, tärkeintä ja todellisinta oli suhde, joka syntyi ja lujittui kohdattaessa tarinoiden äärellä.

Uskon, että on Jumala, joka jakaa ihmisen kanssa oman tarinansa — oman olemuksensa. Hän myös ottaa vastaan ja kannettavaksi ihmisen elämäntarinan. Kaiken, mitä siihen kuuluu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s