Tarvitsen kaikkea mahdollista enkä tarvitse mitään

Olen raahannut harjoituksiin silinterihatun, puutarhakaluston, pattereita, karatevyön, kaiuttimet, hallaharsoa, karvanopat ja rakennusmiehen kypärän.

Autoni takakontti on tehnyt tuttavuutta myös valopöydän, vesijohtoletkun (8 m) ja suojapressun (7 m x 8 m) kanssa.

Näistä kaikista ja monista muista artikkeleista syntyy teatteriesitys nimeltään Kuumailmapallo.

Pidän siitä, että teatteri on fyysistä työtä konkreettisten esineiden parissa, mutta välillä tavarat ja niiden roudaaminen stressaavat. Soudan ja huopaan materiavirrassa.

Kun viimeksi tein lähtöä harjoituksiin, vatsaani nipisti. Minun piti muistaa ottaa mukaan mm. cd-levy, uusi painos kohtauslistasta, pussillinen omenoita, ämpäri, lampun polttimo, ruuvimeisseli, erään roolihahmon silmälasit ja toisen rukkaset.

Unohdin omenat keittiön pöydälle.

Lohdutin itseäni: ei se haittaa. Teatteri syntyy ihmisten kesken. Tavaroita tärkeämpää on, että olen läsnä, kuuntelen ryhmää ja ryhmän jäsenet kuuntelevat toisiaan.

Mitä tahansa voi tapahtua ja mitä tahansa voi syntyä näkyväksi, vaikka meillä ei olisi yhtään mitään. Pärjäämme ilman tavaroita — emme ilman toisiamme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s