Kirpparit, kierrätys- ja realisointikeskukset ovat lavastajien, rekvisiitan kokoajien ja puvustajien aarreaittoja. Lisään luetteloon sosiaalisen median.
Kirjoitin tänään Facebook-statukseeni: ”Haeskelen valkoisia, muovisia puutarhakalusteita teatteriesitystä varten. Olisiko sinulla antaa sellaisia lainaksi tai lahjaksi? Myös hiostavat muovikuppi-istuimet huomioidaan.”
Kommentoin statustani itse viiden minuutin kuluttua: ”Maksaakin voin. Niin ja vielä: mitä rumemmat sen kauniimmat.”
Kaverini vastasi minuutin kuluttua: ”Voi, tule hakemaan meiltä. Ei tarvitse palauttaa! Olisi puistonpenkki, pyöreä pöytä ja muutama karu tuoli. Ihan omaksi lahjoitetaan.”
Minä: ”Mahtavaa! Ollaan yhteyksissä.”
Kaverini: ”Joo. Olemme enemmän kuin ILOISIA, jos ne tuolta takapihalta lähtevät. Karuusaspekti on kerrassaan häikäisevä. :D”
Minä: ”Juhuu!”
Tänään illalla ajelen teatteriharjoituksiin. Matkan varrelta haen kalusteet mukaani. Kirpputorikierros jää väliin.
