Jännittäminen kannattaa

Sytytin tulet leivinuuniin, keitin ja join kahvit. Ja huomasin jännittäväni.

Muutaman tunnin kuluttua alkaa teatteriharjoitukset. Ohjaamani Torstaiteatteri alkaa valmistaa Kuumailmapallo-näytelmää.

Uusi näytelmä, uusi harjoituspaikka ja monta uutta kasvoa työryhmässä. Monta uutta alkua.

Tiedän, että jännityksen tunne on tilapäinen. Se on normaalia. Se menee ohi. Silti jännittäminen tuntuu epämiellyttävältä. En voi kieltää itseäni jännittämästä. En voi väistää tunnetta tai päästä sitä pakoon.

Yritän seurustella sen kanssa.

Ehkä joku uusi ryhmään tulija voi kokea jotain samaa kuin minä nyt?

Ohjaamieni draamatyöskentelyiden yksi sääntö on, että saa mokata ja saa mennä pieleen. Teatteri on enemmän osallisuutta elämästä kuin onnistumista tai epäonnistumista siinä.

Kun lähden kotoa harjoituksiin, kysyn usein vaimoltani, että ”eihän haittaa, jos menee pieleen?” Teen niin tänäänkin. Tiedän, että hän vastaa: ”Ei haittaa.”

On jo parempi mieli.

Jännittäminen kertoo, että teen matkaa kohti jotain merkityksellistä. Tiedän, että niin kauan kuin jännittäminen auttaa minua valmistautumaan riittävästi, keskittymään oleelliseen, olemaan läsnä ja kuuntelemaan ryhmää, niin minulla ei ole mitään hätää.

Otan jännittämisen välineeksi draamaohjaajan työkalupakkiin. Se voi olla ystävä. Se ei ole vihollinen. Jännittäminen kantaa ja kannattaa.

Menen ja lisään puita uuniin. Juon toisen kupillisen kahvia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s