Spekulointia ja assosiointia rikoksesta

”Puhukaa ja kuunnelkaa”, opastaa komisario Winter työryhmänsä jäseniä.

He keskustelevat tapahtuneesta tai siitä, mitä  he luulevat tapahtuneen – ja miksi. He spekuloivat, assosioivat ja anlysoivat.

Lueskelin kesällä Åke Edwardsonin kirjoittamia Winter-sarjan dekkareita.

Winter näyttää pitävän huolen, että toisten sanomisia ei arvoteta. Kaikella on lupa tulla sanotetuksi ja kuulluksi. Kaikella oudollakin. Mitätön letkautus voi avata  tärkeän tutkintalinjan.

”Mitä sinä tästä kaikesta ajattelet?”, Winter kysyy usein. Hän saattaa kysyä sitä tiiminsä jäseneltä, esimieheltään, todistajalta tai epäillyltä. Vähitellen hän selvittää, mitä on tapahtunut, keitä ihmisiä tapahtumiin liittyy ja millaisia ovat heidän väliset suhteensa.

Myös hyvä teatterityö perustuu ryhmän jäsenten keskinäiseen kunnioittamiseen. Tiimiläiset heittäytyvät avoimeen ja intuitiiviseen vuorovaikutukseen toistensa kanssa.

Teatterin tekijät puhuvat ja kuuntelevat. He tekevät etsivien työn. Rikos – se mikä on aluksi salattua ja piilossa – tulee näkyväksi. Näytelmä valmistuu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s