Ikimuistoinen spektaakkeli

Näin kaupungilla miehen, joka vihelteli. Tai ensin kuulin hänet ja sitten näin vain vilaukselta.

Sävelmä oli yksinkertainen ja hieman surumielinen.

Vaikutuin. Tuo pieni tahaton katukonsertti oli koskettavampi kuin moni suuri sinfonia.

Mies käveli ohitseni omissa oloissaan. Hän käveli vaan ja näytti keskittyvän omiin askeliinsa ja ajatuksiinsa. Hän ei  esiintynyt kenellekään.

Kuulin tuon konsertin kesällä kymmenen vuotta sitten. Kävelin kotiin teatteriharjoituksista. Muistaakseni aurinko paistoi.

Mitään dramaattista ei  tapahtunut sen enempää minulle kuin viheltäjällekään. En edes muista miltä viheltäjä näytti tai mitä hänellä oli yllään. Silti kokemus oli ikimuistoinen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s