Roolin vankina vai vangin roolissa?

Teatteriesityksissä näkee sotilaita,  pellejä, äitihahmoja,  mykkiä, agitaattoreita,  uhrautujia tai kaikesta huolen kantavia työmyyriä.

Samoja rooleja tapaa myös harjoituksissa ja etenkin silloin kun näyttelijät ovat — tai ainakin heidän pitäisi olla omia itsejään.

Teatterin tekeminen on työtä ihmisryhmässä. Erilaisilla ihmisillä on erilaisia tapoja ja ”rooleja” liittyä  ryhmään.

Näyttelijällä on aina monta roolia. Näytelmän roolihahmon tai -hahmojen lisäksi hänellä on sosiaalisia rooleja suhteessa muuhun työryhmään ja yhteiseen työskentelyyn. Se on normaalia ja luonnollista.

Sosiaalisessa roolissa on kysymys siitä, minkälaisella käyttäytymisellä tai millä puolella itsestään ihminen liittyy muuhun tiimiin ja sen työhön.

Minulle on tärkeää, että ohjaamani teatteriryhmän jäsenet saavat tarkastella omia tapojaan olla ja toimia osana ryhmää. He saavat halutessaan myös jakaa löytöjään muulle ryhmälle.

Parhaimmillaan ryhmän jäsenillä on mahdollista olla monella tavalla läsnä muulle ryhmälle. Sosiaalisista rooleista ei tule vankiloita tai piilopaikkoja. Tämä heijastuu myös näytelmän roolihahmoihin. Niistä syntyy syviä ja moni-ilmeisiä kuvia ihmisen elämästä.

Jos taas näyttelijä joutuu ”vetämään” tai haluaa ”vetää” aina samaa sosiaalista roolia työryhmän kesken, myös hänen roolihahmonsa näyttämöllä jää ohueksi ja yksiulotteiseksi. Roolinsa vanki ei rakenna hyvää vangin roolia.

Hyvä teatteri mielenkiintoisine roolihahmoineen syntyy vapaudesta, turvallisuudesta ja luottamuksesta työryhmän kesken. Näyttelijän piiloutuminen  sosiaalisen roolin turvaan (tai vankilaan) tukahduttaa yhteistä luovaa työskentelyä.

Mainokset

2 thoughts on “Roolin vankina vai vangin roolissa?

  1. hyvä kirjoitus!

    vähän samaa oli ”tosielämässä” siinä keväisesssä Puolan lento-onnettomuudessa tai ainakin sen huhuissa, ts JOS lentokapteeni (joka on pomo lentokoneessa) olisi halunnut laskeutua muualle mutta presidentti (joka EI ole pomo lentokoneessa mutta on toisaaalta pomo muuten) olisi kieltänyt sen.

    Vaikea olla aina välillä riippumaton. Toivottavasti teatterimaailmassa pääsee moisista tosiaan eroon.

    • Mike, kiitos kommentistasi. Kuvaamasi rooliasetelma on puhutteleva — vaikka vain huhunakin.

      Roolia voi ajatella suhteena muihin ihmisiin tai tehtävään. Suuria panoksia ja seurauksia näytäisi liittyvän juuri valtasuhteisiin.

      Muistelen armeija-aikaani. Muistaakseni varusmiehen ei tarvitse tervehtiä herroja sotilaskodissa tai saunassa — tai siviilissä.

      Roolit toimivat, jos ne on sidottu käsillä olevaan tehtävään, aikaan tai paikkaan. Vallankäytön rajat voivat hämärtyvät, jos valtarooli kytkeytyy liian vahvasti roolin kantajan identiteettiin.

      Ihmisyhteisö toimii, jos sen jäsenet käyttävät erilaisia rooleja joustavasti, läpinäkyvästi ja suoraselkäisesti.

      Presidentti pysyy presindenttinä, vaikka olisikin ”vain” matkustaja. Ja lentäjän tulisi puolustaa oman roolinsa vallan rajoja ketä tai mitä tahansa vastaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s