Opettaja ripustaa suttua seinälle

Muistan mielenkiintoisen sattumuksen lukiosta kuvaamataidon tunnilta.

Oppilaat maalasivat akvarelleja. Heillä oli edessään värinappeja, vesikuppeja, siveltimiä ja paperia maalaamista varten. Oppilailla oli myös suttupapereita, joihin he testasivat värisekoituksia.

Kuvaamataidon opettaja käyskenteli luokassa. Hän kulki pulpetilta toiselle, silmäili maalauksia ja antoi vinkkejä oppilaille.

Opettaja pysähtyi kierroksellaan. Hän nosti pöydältä jonkun oppilaan suttupaperin. Opettaja laittoi lukulasit silmilleen ja katseli sotkua haltioituneena.

Myöhemmin huomattiin, että opettaja oli ripustanut tuon suttupaperin seinälle ”hienojen” töiden joukkoon.

Teatterissa näyttämö on kuin kangas. Koko työryhmä maalaa.

Näyttämöllä värikokeilut, sotkut, vesivalumat, luonnosteluviivat ja valmiiksi tarkoitetut muodot piirtyvät päällekkäin ja rinnakkain. Aina ei ole itsestään selvää, mikä on mitä.

Teatterin ohjaaja tarvitsee kuvaamataidon opettajan asennetta: rauhallista käyskentelyä, hyviä lukulaseja — ja katsetta. On rohkeaa nähdä kauneutta ja merkityksiä sellaisessa, jota yleisesti pidetään vahinkona, sotkuna tai roskana.

Rakenna työskentelykulttuuria, jossa on sallittua mokata. Hienoimmat ideat ja vaikuttava draama saattavat syntyä vahingossa, lipsahduksesta tai unohtamisesta.

Vaali ja valitse keskeneräisyyksiä. Armollisuus tekeillä olevaa työtä kohtaan lisää luottamusta, iloa ja rohkeutta työryhmässä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s