Draaman katsoja jyristää tankilla

Keskisuomalainen (24.3.) kiitteli ohjaamaani Rajalla xxx -näytelmää.

Kriitikon mukaan Rajalla xxx:n  ”painavin anti löytyy ulkoisen tehostuksen asemesta puhuttelevasta tekstistä, onnistuneesta dramaturgiasta ja vahvoista esiintyjistä.”

Näytelmän ulkoiset puitteet kuten lavasteet ovatkin hyvin pelkistetyt. Kriitikko kuvaa lavasteita näin:

”Jokunen kyhätty puinen jakkara, muutama lankunpätkä ja pöytäliinan virkaa toimittava huivi luovat vaatimattomat puitteet, joilla isot ajalliset harppaukset toteutuvat kevyesti.”

Minulle rohkaisevin lause teatterikritiikissä oli tällainen:

”Hääilosta keskelle Prahan katuja jyristäviä tankkeja tai juutalaisvainojen mielettömyyttä on yllättävän lyhyt matka.”

Tartun nyt ”jyristäviin tankkeihin”.

Yksi Rajalla xxx -näytelmän kohtauksista on raju mellakka Prahan torilla. Riehuva jengi särkee parlamenttitalon ikkunat, kivittää sotilaita ja polttaa Mossen.

Silti näyttämöllä ovat koko ajan vain ne jakkarat ja lankut.

Mellakkakohtauksessa näytelmän teksti nimeää näyttämön toriksi. Roolihahmo nimeltä Valentin kertoo, kuinka lasinsirpaleet narskuvat hänen kenkiensä alla.

Myöhemmin Valentin istuu Mossessa (jakkaralla) ja sanoo sytyttävänsä öljyisen rätin. Hän haistaa väkevän mustan savun, vaikkei savua tai tulta ole missään oikeasti.

Myös katsojat nimetään osaksi miljöötä. He ovat parlamenttirakennusta puolustava sotilaiden joukko.

Mutta jyristäviä tankkeja ei näyttämöllä ole. Niistä ei edes puhuta.

Teatterin tekijänä minulla on kiitollinen mieli siitä, että katsoja on nähnyt enemmän kuin mitä on ollut nähtävillä. Katsoja on nähnyt vieläkin enemmän kuin näyttämöllä on kerrottu tai kuvailtu. Katsoja on rakentanut draamaa ja lavasteita itse!

Nimien ja merkitysten yhdisteleminen on vasaran veroinen työkalu lavastuksen rakentamisessa. Lavastaja, ohjaaja, näyttelijä ja katsoja paukuttavat kukin omaa vasaraansa. Niin on hyvä. Teatteri ja draama ovat  yhteinen työmaa.

Jakkaran voi nähdä autona. Patja voi olla kanootti. Peittoa voi käyttää kuin se olisi joki, mörkö tai vaikkapa sankarin viitta.

Näyttelijä voi nimetä esineen helposti puheen avulla. Hän voi sanoa esim. : ”Tässä on minun kanoottini” tai ”Nouse ylös sieltä kanootista”.

Yhtä hyvin näyttelijä voi vain istua patjalle ja alkaa meloa. Kaikki tietävät hänen istuvan kanootissa. Toiminta draaman maailmassa antaa patjalle uuden nimen tai merkityksen.

Mellakoinnin lisäksi Rajalla xxx -esityksessä juhlitaan häitä. Roolihahmot näkevät (vaikka näyttelijät eivät oikeasti näe) mitä upeimpia koristeita ja kehuvat niitä kilvan toisilleen.

Samalla kun nimien ja merkitysten antaminen rakentaa  (mielikuviteltuja) lavasteita ja rekvisiittaa, se tuottaa myös puhuttavaa tekstiä.

Teatterissa tyhjälle näyttämölle voi kertoa näkyväksi mitä tahansa: lyhtyjä, oksennusta, robotteja, pilvenpiirtäjiä, leijonia, paistettuja munia tai avaruusaluksen.

Kerran yksi näyttelijöistämme keksi, että hän voisi puhua häissä myös kukkien tuoksuista. Niin kävi, että joku katsojista tuli oikein erikseen kiittämään, että oli saanut haistella sireenien ja jasmiinien kukkia.

Liitä uusia nimiä ja merkityksiä tavallisille esineille tai tyhjälle näyttämölle.  Draama ei ole rahasta kiinni. Sinulla on kaikki maailman esineet ja asiat käytettävissä osaksi rekvisiittaasi ja lavastustasi. Katsoja näkee, kuulee, haistaa ja tuntee itse paljon lisää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s