Maalasin kananmunaan mustikkametsän

Maalasin pääsiäisenä kananmunia akryyliväreillä. Alku oli hankalaa. Voi kuinka lamaannuttava voima itsekritiikki voikaan olla.

Kastoin pensselin punaiseen ja aloin maalata. Ehkä tässäkin työ ohjaisi tekijäänsä. Se mitä syntyisi saisi syntyä. Tästä kananmunasta en olisi vastuussa kenellekään. Olisi pöhköä seistä itseni tiellä.

Maalasin pienen punaisen läntin. Se ei näyttänyt miltään. Laajensin länttiä ja kohta koko kananmuna oli kauttaaltaan punainen.

Nappasin paletista keltaista punaisen sekaan. Sivelin värejä sinne ja tänne. Kananmunan pinta alkoi roihuta lukemattomissa punaisen, keltaisen ja oranssin sävyissä.

Mieleeni juolahti, että tämän kananmunan nimi voisi olla Pääsiäiskokko. Sanoin sen ääneen. Yhtäkkiä olin valtavan tyytyväinen maalaukseeni.

Otin toisen kananmunan. Maalasin sen nopeasti vaaleanvihreäksi. En välittänyt enää pensselin jättämistä juovista enkä sormen jäljistä.

Kun vihreä pinta oli hieman kuivahtanut, maalasin siihen sinisiä pilkkuja. Kuulin sanovani: ”Tämän nimi on Mustikkametsä.”

Tässä pienessä maalaustuokiossa yllätyin nimeämisen voimasta. Epämääräisistä sotkuista tuli minulle tärkeitä, merkityksellisiä ja arvokkaita töitä.

Kolmanteen kananmunaan aloin maalata sinisiä ristejä. Tein niitä monta, mutta en pitänyt työni jäljestä. Olin kai päättänyt aiheen liian tarkasti etukäteen eikä luovuuden huuma tai teoksen omaääninen kasvu saanut tilaa.

Lisäksi sininen risti on valmiiksi hyvin latautunut ja merkitykseltään lukittu symboli. Sen maalaaminen ei tuntunut luovalta työltä vaan tekniseltä toistamiselta.

Pyyhkäisin siveltimeni kärkeen punaista ja keltaista. Halusin kananmunaan oranssia kontrastiksi sinisille.

Olin huolimaton. Ristit olivat vielä märkiä ja oranssi levisi siniseen. Huokaisin. Maalasin siniristit piiloon. Koko kananmuna oli nyt paksun ja epämääräisen värimassan peitossa.

Pyyhin ja kuivasin kananmunaa talouspaperilla. Kuoreen jäi marmorikuvio, jonka väri aaltoili harmaasta siniseen ja ruskeaan. Annoin maalaukselle nimen Napapiiri. Kun kananmunan pinta oli kuivunut, maalasin siihen vielä muutamia valkoisia juovia.

Oikeastaan annoin maalauksilleni enemmän kuin nimen. Liitin yleisnimien (pääsiäiskokko, mustikkametsä, napapiiri) avulla kananmuniin ja niiden pintaan maalaamiini kuviin uusia (mieli)kuvia ja merkityksiä.

Nimien, kuvien ja merkitysten antaminen myös ohjasi työskentelyäni eteenpäin. Maalasin Napapiiriin ne valkeat juovat. Pääsiäiskokkoon tein tummia puita, hiiltä ja kipinöitä.

Nimeäminen ja merkitysten antaminen on myös teatterin ohjaajalle merkittävä mahdollisuus. Pohdiskelen tätä jatkossa lisää.

Mainokset

One thought on “Maalasin kananmunaan mustikkametsän

  1. Päivitysilmoitus: Rahapussi vai Rakkauden pesä? « Apostolin draamaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s