Teatteri on armoa

Teatterin näyttämöllä katsoja voi tunnistaa jotakin omasta itsestään – vaikkapa omia haaveitaan tai haavojaan.

Nekin tarinat, joissa piirtyvät esiin elämän varjot ja tummat puolet, ovat tärkeitä. Niiden äärellä voi kokea, että oma elämäntarina ei ole toisille outo tai vieras. Syntyy kokemus yhteydestä ja kuulumisesta ihmisten sukuun.

Onkin tärkeää nähdä, että teatterin ja draaman sisäiset mekanismit eivät ole kristinuskolle vieraita.

Teatterissa eletään luomisen ihmeen äärellä. Näkymättömästä syntyy näkyvää. Näyttämöllä voi myös hahmottaa tulevaisuutta – sen mahdollisuuksia ja vaaroja.

Uhkakuvat asettuvat inhimillisiin mittasuhteisiin. Unelmat ja toivo vahvistuvat kun ne tehdään näkyväksi teatterin keinoin. Varjojenkin keskellä asuu vähintään yhtä väkevä nauru.

Teatteri on myös empatian ja lähimmäisenrakkauden syntysija. Voin asettua lähimmäisen tai vihollisen rooliin, katsoa elämää ja maailmaa hetken hänen silmillään.

Teatteri kasvattaa kestämään epävarmuutta ja keskeneräisyyttä esityksessä, esiintyjissä, minussa ja lähimmäisissäni. Teatteri on armolaji.

Ole rohkea oman tekemisesi ja tarinoidesi kanssa! Niitä tarvitaan. Useimmiten vastakkainasettelu teatterin ja kristinuskon välillä on täysin turhaa ja perustuu vain ennakkoluuloihin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s