Näitä kahta minä tunnen tarvitsevani luovaa työtä (ja elämää) varten: hiljaisuutta ja hitautta. Tunnustan ja tiedän, että luovaan työhön kuuluvat myös nopeus, äänet, virikkeet, ärsykkeet, reaktiot, intuitiivisuus ja spontaanius. Ja tietenkin aina rajallinen aika. Kuitenkin ilman hitaita ja hiljaisia hetkiä minä sotken, poukkoilen, kiristyn ja turhaudun. Työn tekeminen ja sen jälki alkavat tuntua ontolta kuorelta. … Lue lisää »
Tagged with luovuus …
Näin teen teatteria
Esitän nelivaiheisen reseptin, jota käytän ohjatessani teatteriesitystä. Vaiheet limittyvät, sekoittuvat ja kertautuvat satunnaisesti tai tarpeen mukaan. Sovellan reseptin vaiheita sekä omaan itsenäiseen työskentelyyni että niihin hetkiin, jotka vietän ohjaamani ryhmän kanssa. 1) Keräily Kuuntelen ja katselen ihmisiä, juttelen, pohdiskelen, hidastelen, lueskelen, katselen kuvia, kävelen metsässä tai olen tekemättä mitään erityistä. Kokoan talteen tapahtumia, tarinoita, tekstikatkelmia, … Lue lisää »
Luovuus syntyy sylissä
Lueskelen parhaillaan klassikkoteosta nimeltä Ryhmän luovuus ja kehitysehdot (Raimo Männistö). Se mm. esittelee lasten psykologiaa tutkineen D. W. Winnicotin näkemyksiä luovuuden juurista. Niitä ovat lapsen maagiset mielikuvat sekä äidin kanssa jakamat luovat illuusiot, joihin kuuluu leikinomaisuutta ja äänteellistä vuorovaikutusta. Teatteriryhmän luovuus kasvaa samasta maaperästä. Äidin ja lapsen suhteen korvaa ryhmä ja sen työpaikka eli näyttämö. … Lue lisää »
