Osallistun pienryhmässä tapahtuvaan ohjattuun draamatyöskentelyyn, jonka aiheena on tekstikatkelma Raamatusta.
Mitä teen?
Istun piirissä. Luen teksiä äänettä ja ääneen. Huomaan tekstissä esim. paikkoja, henkilöitä, tapahtumia ja kohtaamisia. Kuvittelen niitä mielessäni ja kuvitan niitä itse näkyväksi omalla toiminnallani. Teen tekstistä kuvan, patsaan, liikkeen, äänen tai jotain muuta sellaista. Olen osa ryhmää, jonka toimintaa ohjataan. Lue lisää »
Näitä kahta minä tunnen tarvitsevani luovaa työtä (ja elämää) varten: hiljaisuutta ja hitautta. Tunnustan ja tiedän, että luovaan työhön kuuluvat myös nopeus, äänet, virikkeet, ärsykkeet, reaktiot, intuitiivisuus ja spontaanius. Ja tietenkin aina rajallinen aika. Kuitenkin ilman hitaita ja hiljaisia hetkiä minä sotken, poukkoilen, kiristyn ja turhaudun. Työn tekeminen ja sen jälki alkavat tuntua ontolta kuorelta. … Lue lisää »
Kenties voi olla niin, että teatterissa käynti on vähän vanhanaikaista. Pitää sitoutua olemaan olemassa tietyssä paikassa, tietyn ajan, tietyllä tuolilla ja katsoa mitä tapahtuu. Minusta se kuulostaa vähän vaivalloiselta, tai ainakin teatterikokemuksen järjestäminen itselle vaatii vaivannäköä. Mutta on siinä myös jotain viehättävää ja virkistävää. Joukko oikeita ihmisiä kokoontuu loputtomien ärsykkeiden, rönsyävien verkostojen, yhteyksien ja vuorovaikutustilanteiden … Lue lisää »
Teen kruunua kuninkaalle nimeltä Herodes. Hän on yksi Torstaiteatterin Kuningas ja lapsi -näytelmän hahmoista. Herodes sovitti kruunua jo kertaalleen vaiheessa kaksi (kts. kuvasarja). Sen jälkeen koristelin kruunua kivillä ja pehmustin sisäpinnan. Tänään on toinen sovitus. Kenties kruunun ilmiasu elää yhä edelleen matkalla kohti ensi-ilta. Vaimoni mukaan kivet näyttävät pilaantuneilta mansikoilta. Ehkäpä se sopii herkullisesti Herodeksen … Lue lisää »
Voi sinua, pöytä. Olet suuri. Rohmuat tilaa. Painat liikaa. Sinua on raskasta siirtää. Pöytä, sinä olet valinnut paikkasi. Olemuksesi huokuu valtaa. Sinä määräät. Et liikahdakaan. Sinä olet asiakeskeinen. Muut sopeutuvat sinun ja asioittesi ääreen ja ympärille. Annan tunnustuksen. Sinä teet työtä. Sinä kannat. Esineitä ja asioita lasketaan ja jätetään sinun päällesi. Toisaalta asiat ovat vain näennäisesti … Lue lisää »
Tänä syksynä ohjaan Torstaiteatterille sovelluksen Tiernapojista. Uusi seikkailu on alkanut. Reitti ensimmäisistä harjoituksista kohti ensi-iltaa on ennenkulkematon. Katselen mielessäni tekstikatkelmia, työryhmän ihmisiä, roolihahmoja, harjoitustilaa, aikatauluja, materiaaleja yms. Edessäni on lukematon määrä suuntia ja avaruuksia. Tänään ne näyttäytyvät minulle liutana “Entä jos”-kysymyksiä. Esimerkiksi: Entä jos Itämaan tietäjät tuotaisiin hahmoina näyttämölle? Entä jos esityksen kaikki valonlähteet olisi … Lue lisää »
Klik. Käynnistän selaimen. Esirippu aukeaa. Klik. Avaan nettisivun. Olen katsoja. Klik. Avaan minua kiinnostavia linkkejä, sivuja ja kuvia. Kuljen oman polkuni. Olen nettikokemukseni ohjaaja ja käsikirjoittaja. Väliaika. Käyn jääkaapilla ja huussissa. Takaisin näyttämöpäätteelle. Klik. Osallistun nettikeskusteluun. Olen vaikuttaja, kritisoija, myötäilijä, tutkimusmatkailija, sivusta seuraaja tai asiantuntija. Minulla on erilaisia rooleja eri yhteyksissä. Olen kuin näyttelijä. Minulla … Lue lisää »
Katselen absurdia teatteriesitystä. Mitä näyttelijän tuo liike tai tämä ilme merkitsee? Oliko tällä kohtauksella mitään pointtia? Miksi lavastus on tuollainen? En ymmärrä. Mitä näytelmä tahtoo sanoa? Ehkei mitään. Tai vaikka mitä. Mistä tähtitaivaan tuike puhuu? Mitä syyskaislikon suhina tarkoittaa? Ei mitään. Tai vaikka mitä. Sen kun vaan katselen, kuuntelen ja koen. Se mitä on, on … Lue lisää »
Teatteri on totuus- ja todellisuuslaji. Minua viehättää eksyilevä pohdinta näyttämön todellisuuden ja sitä ympäröivän todellisuuden suhteesta toisiinsa. Teatterin näyttämöllä saattaa asua fiktio, kuvitteellinen todellisuus. Näyttämön ihmiset, tapahtumat, esineet, äänet ja valot houkuttelevat katsojaa uskomaan ja näkemään, että näyttämöllä on jotain muutakin kuin pelkkä näyttämö: esim. metsä, keskiaika, helvetillinen perheriita, avaruusolentoja, sukellusveneen miehistö tai vuosi 3450. … Lue lisää »
Teatteriesitys päättyy. Esirippu sulkeutuu. Aplodit kuihtuvat. Yleisö lähtee pois. Yhteinen aika on taakse jäänyttä elämää. Näyttämön tapahtumat, liikkeet, musiikki ja repliikit toistuvat esityksestä toiseen ja kuitenkin ne ovat aina uusia ja toisia. Viimeinenkin kerta tulee ja on pian ohi. Esityskausi päättyy. Sanoja ei enää sanota eikä niitä voi kuulla. Näyttämö tyhjee. Siellä ei ole enää … Lue lisää »
