Teatteri on totuus- ja todellisuuslaji. Minua viehättää eksyilevä pohdinta näyttämön todellisuuden ja sitä ympäröivän todellisuuden suhteesta toisiinsa. Teatterin näyttämöllä saattaa asua fiktio, kuvitteellinen todellisuus. Näyttämön ihmiset, tapahtumat, esineet, äänet ja valot houkuttelevat katsojaa uskomaan ja näkemään, että näyttämöllä on jotain muutakin kuin pelkkä näyttämö: esim. metsä, keskiaika, helvetillinen perheriita, avaruusolentoja, sukellusveneen miehistö tai vuosi 3450. … Lue lisää »
Mestarikurssi
Käväisin viime viikolla Tampereen Teatterikesässä. Näin “Vihreän Liiton synty” -esityksen (Konsussa 4.8.). Teatterikesän nettisivut kertovat siitä näin: “Vihreän liikkeen synty” oli Teatterikorkeakoulussa kolme vuotta toimineen Näyttelijäntaide ja nykyaika -tutkimushankkeen taiteellinen johtopäätös. Tampereen Teatterikesässä nähtävä Vihreän liikkeen synty -tutkimusesitys on Teatterikorkeakoululla nähdyn esityksen sekä sen taustalla olleen tutkimushankkeen yhteinen näyttämöllepano. Nyt näkemäni esitys oli sekoitus alkuperäistä … Lue lisää »
Häränrakkonaamio ja muita rahanarvoisia merkintöjä teatterigurun elämästä
Pistäydyin pitkästä aikaa Päijänne Antikvariaatissa. Huomasin hyllyssä Konstantin Stanislavskin (1863-1938) teoksen nimeltä Elämäni näyttämötaiteen palveluksessa. Hinta tuntui tyyriiltä, 15 euroa. Takakannessa näin hailakan jäljen vanhasta hinnasta, 7,50. Menin kassalle. Tingin. Vetosin runsaisiin alleviivauksiin ja kummallisiin raapusteluihin sisällysluettelossa. Myyjä ei hellittänyt. Hän arveli, että teos on harvinaisuus. Maksoin täyden hinnan. Palvelu oli asiallista ja kivaa kuten … Lue lisää »
Kuolema teatterissa
Teatteriesitys päättyy. Esirippu sulkeutuu. Aplodit kuihtuvat. Yleisö lähtee pois. Yhteinen aika on taakse jäänyttä elämää. Näyttämön tapahtumat, liikkeet, musiikki ja repliikit toistuvat esityksestä toiseen ja kuitenkin ne ovat aina uusia ja toisia. Viimeinenkin kerta tulee ja on pian ohi. Esityskausi päättyy. Sanoja ei enää sanota eikä niitä voi kuulla. Näyttämö tyhjee. Siellä ei ole enää … Lue lisää »
Näin teen teatteria
Esitän nelivaiheisen reseptin, jota käytän ohjatessani teatteriesitystä. Vaiheet limittyvät, sekoittuvat ja kertautuvat satunnaisesti tai tarpeen mukaan. Sovellan reseptin vaiheita sekä omaan itsenäiseen työskentelyyni että niihin hetkiin, jotka vietän ohjaamani ryhmän kanssa. 1) Keräily Kuuntelen ja katselen ihmisiä, juttelen, pohdiskelen, hidastelen, lueskelen, katselen kuvia, kävelen metsässä tai olen tekemättä mitään erityistä. Kokoan talteen tapahtumia, tarinoita, tekstikatkelmia, … Lue lisää »
Luovuus syntyy sylissä
Lueskelen parhaillaan klassikkoteosta nimeltä Ryhmän luovuus ja kehitysehdot (Raimo Männistö). Se mm. esittelee lasten psykologiaa tutkineen D. W. Winnicotin näkemyksiä luovuuden juurista. Niitä ovat lapsen maagiset mielikuvat sekä äidin kanssa jakamat luovat illuusiot, joihin kuuluu leikinomaisuutta ja äänteellistä vuorovaikutusta. Teatteriryhmän luovuus kasvaa samasta maaperästä. Äidin ja lapsen suhteen korvaa ryhmä ja sen työpaikka eli näyttämö. … Lue lisää »
Kehykset lisäävät vapautta ja avaruutta
Teatteria voi raamittaa kuin kuvataidetta. Teatterin kehyksiä ovat: aikataulut, toimitila tai muu fyysinen ympäristö, taloudelliset resurssit, teatterista osalliset ihmiset taitoineen, tietoineen, kipuineen, intohimoineen, unelmineen, pelkoineen ja mielipiteineen sekä säännöt ja sopimukset, jotka liittyvät ihmisten yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Tarkoituksenmukaiset kehykset auttavat keskittymään siihen, mitä niiden sisällä syntyy ja tapahtuu. Luovuus alkaa kukkia.
Tavataan radiossa — ilman liskoa
Radiotoimittaja Panu Mäkelä pistäytyi vähän aikaa sitten kylässä. Hän haastatteli minua draamasta, teatterista ja kohtaamisista. Kertaalleen meidän piti keskeyttää koko touhu. Koiramme Lumo vingutti leluliskoaan sen verran äänekkäästi, että siitä tuli turhan voimakas äänipiikki tallenteelle. Lumo menetti liskonsa, mutta sai herkkunamin ja alkoi sitten torkkua. Haastattelu saatiin purkkiin. Onneksi Lumo ei äitynyt kuorsaamaan. Tai ulvomaan. … Lue lisää »
Join aamukahvit kirsikkapuun alla
Tänään join aamukahvini hedelmäpuidemme siimeksessä. Kuuntelin järven loisketta. Nautin auringosta. Vanhan kirsikkapuumme kukinta on muhkeimmillaan. Myös omenapuut loistavat. Katselin ja kuuntelin mehiläisten hyörinää. Vaikuttavia yksityiskohtia suorastaan pursusi ympärilläni. Niitä tärkeämpää minulle oli kuitenkin viipyilevä oleskelu tuon kaiken keskellä. Aamutuokiossani oli jotain samaa, mistä pidän myös teatterissa. Teatteri on kokemus, joka on luonteeltaan tilallinen tai paikallinen, … Lue lisää »
Kaksi huonetta ja uni
Yö koittaa. Olen talossa, jossa on kolme huonetta. Seison ensimmäisessä huoneessa. Täältä johtaa avoin ovi toiseen huoneeseen, mutta en vielä mene sinne. Tässä ensimmäisessä huoneessa on läsnä koko elämäni ja etenkin kaikki, mitä minulle on tapahtunut juuri kuluneen päivän aikana. Näen merkkejä tekemisistäni. Huoneen seinillä roikkuu vastaamattomia sähköposteja, tekemättömiä kotiaskareita ja taloushuolia. Näen myös unelmiani ja … Lue lisää »
