Voi sinua, pöytä. Olet suuri. Rohmuat tilaa. Painat liikaa. Sinua on raskasta siirtää. Pöytä, sinä olet valinnut paikkasi. Olemuksesi huokuu valtaa. Sinä määräät. Et liikahdakaan. Sinä olet asiakeskeinen. Muut sopeutuvat sinun ja asioittesi ääreen ja ympärille. Annan tunnustuksen. Sinä teet työtä. Sinä kannat. Esineitä ja asioita lasketaan ja jätetään sinun päällesi. Toisaalta asiat ovat vain näennäisesti … Lue lisää »
Valintoja avaruuden alla
Tänä syksynä ohjaan Torstaiteatterille sovelluksen Tiernapojista. Uusi seikkailu on alkanut. Reitti ensimmäisistä harjoituksista kohti ensi-iltaa on ennenkulkematon. Katselen mielessäni tekstikatkelmia, työryhmän ihmisiä, roolihahmoja, harjoitustilaa, aikatauluja, materiaaleja yms. Edessäni on lukematon määrä suuntia ja avaruuksia. Tänään ne näyttäytyvät minulle liutana “Entä jos”-kysymyksiä. Esimerkiksi: Entä jos Itämaan tietäjät tuotaisiin hahmoina näyttämölle? Entä jos esityksen kaikki valonlähteet olisi … Lue lisää »
Netti on teatteria
Klik. Käynnistän selaimen. Esirippu aukeaa. Klik. Avaan nettisivun. Olen katsoja. Klik. Avaan minua kiinnostavia linkkejä, sivuja ja kuvia. Kuljen oman polkuni. Olen nettikokemukseni ohjaaja ja käsikirjoittaja. Väliaika. Käyn jääkaapilla ja huussissa. Takaisin näyttämöpäätteelle. Klik. Osallistun nettikeskusteluun. Olen vaikuttaja, kritisoija, myötäilijä, tutkimusmatkailija, sivusta seuraaja tai asiantuntija. Minulla on erilaisia rooleja eri yhteyksissä. Olen kuin näyttelijä. Minulla … Lue lisää »
Maailma vilkuttaa minulle
Katselen absurdia teatteriesitystä. Mitä näyttelijän tuo liike tai tämä ilme merkitsee? Oliko tällä kohtauksella mitään pointtia? Miksi lavastus on tuollainen? En ymmärrä. Mitä näytelmä tahtoo sanoa? Ehkei mitään. Tai vaikka mitä. Mistä tähtitaivaan tuike puhuu? Mitä syyskaislikon suhina tarkoittaa? Ei mitään. Tai vaikka mitä. Sen kun vaan katselen, kuuntelen ja koen. Se mitä on, on … Lue lisää »
Tie tulee minua vastaan
Makaan lattialla pitkin pituuttani. Olen tie, tai pikemminkin osa sitä. Sormeni koskettavat toisen “tieosuuden” kantapäitä. Ketju jatkuu. Olen tietoinen siitä, että uudet sormet koskettavat taas uusia kantapäitä. Tie jatkuu jatkumistaan. Ketju ei katkea. Makaan tienä. Samalla kuvittelen, että minua pitkin kulkee joku. Tämä joku olen minä itse. Mielessäni katselen kulkijaa. Hän näyttää vähän uupuneelta ja … Lue lisää »
Teatteri loihtii ja tappaa todellisuuksia
Teatteri on totuus- ja todellisuuslaji. Minua viehättää eksyilevä pohdinta näyttämön todellisuuden ja sitä ympäröivän todellisuuden suhteesta toisiinsa. Teatterin näyttämöllä saattaa asua fiktio, kuvitteellinen todellisuus. Näyttämön ihmiset, tapahtumat, esineet, äänet ja valot houkuttelevat katsojaa uskomaan ja näkemään, että näyttämöllä on jotain muutakin kuin pelkkä näyttämö: esim. metsä, keskiaika, helvetillinen perheriita, avaruusolentoja, sukellusveneen miehistö tai vuosi 3450. … Lue lisää »
Mestarikurssi
Käväisin viime viikolla Tampereen Teatterikesässä. Näin “Vihreän Liiton synty” -esityksen (Konsussa 4.8.). Teatterikesän nettisivut kertovat siitä näin: “Vihreän liikkeen synty” oli Teatterikorkeakoulussa kolme vuotta toimineen Näyttelijäntaide ja nykyaika -tutkimushankkeen taiteellinen johtopäätös. Tampereen Teatterikesässä nähtävä Vihreän liikkeen synty -tutkimusesitys on Teatterikorkeakoululla nähdyn esityksen sekä sen taustalla olleen tutkimushankkeen yhteinen näyttämöllepano. Nyt näkemäni esitys oli sekoitus alkuperäistä … Lue lisää »
Häränrakkonaamio ja muita rahanarvoisia merkintöjä teatterigurun elämästä
Pistäydyin pitkästä aikaa Päijänne Antikvariaatissa. Huomasin hyllyssä Konstantin Stanislavskin (1863-1938) teoksen nimeltä Elämäni näyttämötaiteen palveluksessa. Hinta tuntui tyyriiltä, 15 euroa. Takakannessa näin hailakan jäljen vanhasta hinnasta, 7,50. Menin kassalle. Tingin. Vetosin runsaisiin alleviivauksiin ja kummallisiin raapusteluihin sisällysluettelossa. Myyjä ei hellittänyt. Hän arveli, että teos on harvinaisuus. Maksoin täyden hinnan. Palvelu oli asiallista ja kivaa kuten … Lue lisää »
Kuolema teatterissa
Teatteriesitys päättyy. Esirippu sulkeutuu. Aplodit kuihtuvat. Yleisö lähtee pois. Yhteinen aika on taakse jäänyttä elämää. Näyttämön tapahtumat, liikkeet, musiikki ja repliikit toistuvat esityksestä toiseen ja kuitenkin ne ovat aina uusia ja toisia. Viimeinenkin kerta tulee ja on pian ohi. Esityskausi päättyy. Sanoja ei enää sanota eikä niitä voi kuulla. Näyttämö tyhjee. Siellä ei ole enää … Lue lisää »
Näin teen teatteria
Esitän nelivaiheisen reseptin, jota käytän ohjatessani teatteriesitystä. Vaiheet limittyvät, sekoittuvat ja kertautuvat satunnaisesti tai tarpeen mukaan. Sovellan reseptin vaiheita sekä omaan itsenäiseen työskentelyyni että niihin hetkiin, jotka vietän ohjaamani ryhmän kanssa. 1) Keräily Kuuntelen ja katselen ihmisiä, juttelen, pohdiskelen, hidastelen, lueskelen, katselen kuvia, kävelen metsässä tai olen tekemättä mitään erityistä. Kokoan talteen tapahtumia, tarinoita, tekstikatkelmia, … Lue lisää »
