Näitä kahta minä tunnen tarvitsevani luovaa työtä (ja elämää) varten: hiljaisuutta ja hitautta. Tunnustan ja tiedän, että luovaan työhön kuuluvat myös nopeus, äänet, virikkeet, ärsykkeet, reaktiot, intuitiivisuus ja spontaanius. Ja tietenkin aina rajallinen aika. Kuitenkin ilman hitaita ja hiljaisia hetkiä minä sotken, poukkoilen, kiristyn ja turhaudun. Työn tekeminen ja sen jälki alkavat tuntua ontolta kuorelta. … Lue lisää »
Teatteriretriitti
Kenties voi olla niin, että teatterissa käynti on vähän vanhanaikaista. Pitää sitoutua olemaan olemassa tietyssä paikassa, tietyn ajan, tietyllä tuolilla ja katsoa mitä tapahtuu. Minusta se kuulostaa vähän vaivalloiselta, tai ainakin teatterikokemuksen järjestäminen itselle vaatii vaivannäköä. Mutta on siinä myös jotain viehättävää ja virkistävää. Joukko oikeita ihmisiä kokoontuu loputtomien ärsykkeiden, rönsyävien verkostojen, yhteyksien ja vuorovaikutustilanteiden … Lue lisää »
Kun elämä tuntuu
Sumu peitti maisemaa yöpuulle. Ajelin kotia kohti Kuningas ja lapsi -näytelmän treeneistä. Chisu lauloi radiossa: “Kun mikään ei tunnu miltään.” Mutta tänään minä koin jotain täysin päinvastaista. Teatteri tuntuu. On värejä, rytmiä, tunteita, kohtaamisia, vauhtia, pysähtymistä, jekkuja, juttuja, läsnäoloa ja aitoutta. Elämä tuntuu. Tunnen eläväni.
Teen kruunua kuninkaalle
Teen kruunua kuninkaalle nimeltä Herodes. Hän on yksi Torstaiteatterin Kuningas ja lapsi -näytelmän hahmoista. Herodes sovitti kruunua jo kertaalleen vaiheessa kaksi (kts. kuvasarja). Sen jälkeen koristelin kruunua kivillä ja pehmustin sisäpinnan. Tänään on toinen sovitus. Kenties kruunun ilmiasu elää yhä edelleen matkalla kohti ensi-ilta. Vaimoni mukaan kivet näyttävät pilaantuneilta mansikoilta. Ehkäpä se sopii herkullisesti Herodeksen … Lue lisää »
Kuningas ja lapsi
Kuin tiernapoika minä pyöritän tähteä. Siinä lepattaa kynttilä. On kuin alkaisi uni tai jokin näytelmä. Olen kuningas, kruunupää. Saan vieraan. Hän on väärä väriltään ja outokielinen. Huudan ja kalpenen: vajaamielinen. Kumarra tai kuole! Nyt olen pappi ylimmäinen. Tunnen viisauden ja sen miten sitä sovelletaan. Tiedän mikä on oikeaa ja miten puututaan pahaan. Autan kuningasta kansaa … Lue lisää »
Pöydän parjaus ja tuolin kultaus
Voi sinua, pöytä. Olet suuri. Rohmuat tilaa. Painat liikaa. Sinua on raskasta siirtää. Pöytä, sinä olet valinnut paikkasi. Olemuksesi huokuu valtaa. Sinä määräät. Et liikahdakaan. Sinä olet asiakeskeinen. Muut sopeutuvat sinun ja asioittesi ääreen ja ympärille. Annan tunnustuksen. Sinä teet työtä. Sinä kannat. Esineitä ja asioita lasketaan ja jätetään sinun päällesi. Toisaalta asiat ovat vain näennäisesti … Lue lisää »
Valintoja avaruuden alla
Tänä syksynä ohjaan Torstaiteatterille sovelluksen Tiernapojista. Uusi seikkailu on alkanut. Reitti ensimmäisistä harjoituksista kohti ensi-iltaa on ennenkulkematon. Katselen mielessäni tekstikatkelmia, työryhmän ihmisiä, roolihahmoja, harjoitustilaa, aikatauluja, materiaaleja yms. Edessäni on lukematon määrä suuntia ja avaruuksia. Tänään ne näyttäytyvät minulle liutana “Entä jos”-kysymyksiä. Esimerkiksi: Entä jos Itämaan tietäjät tuotaisiin hahmoina näyttämölle? Entä jos esityksen kaikki valonlähteet olisi … Lue lisää »
Netti on teatteria
Klik. Käynnistän selaimen. Esirippu aukeaa. Klik. Avaan nettisivun. Olen katsoja. Klik. Avaan minua kiinnostavia linkkejä, sivuja ja kuvia. Kuljen oman polkuni. Olen nettikokemukseni ohjaaja ja käsikirjoittaja. Väliaika. Käyn jääkaapilla ja huussissa. Takaisin näyttämöpäätteelle. Klik. Osallistun nettikeskusteluun. Olen vaikuttaja, kritisoija, myötäilijä, tutkimusmatkailija, sivusta seuraaja tai asiantuntija. Minulla on erilaisia rooleja eri yhteyksissä. Olen kuin näyttelijä. Minulla … Lue lisää »
Maailma vilkuttaa minulle
Katselen absurdia teatteriesitystä. Mitä näyttelijän tuo liike tai tämä ilme merkitsee? Oliko tällä kohtauksella mitään pointtia? Miksi lavastus on tuollainen? En ymmärrä. Mitä näytelmä tahtoo sanoa? Ehkei mitään. Tai vaikka mitä. Mistä tähtitaivaan tuike puhuu? Mitä syyskaislikon suhina tarkoittaa? Ei mitään. Tai vaikka mitä. Sen kun vaan katselen, kuuntelen ja koen. Se mitä on, on … Lue lisää »
Tie tulee minua vastaan
Makaan lattialla pitkin pituuttani. Olen tie, tai pikemminkin osa sitä. Sormeni koskettavat toisen “tieosuuden” kantapäitä. Ketju jatkuu. Olen tietoinen siitä, että uudet sormet koskettavat taas uusia kantapäitä. Tie jatkuu jatkumistaan. Ketju ei katkea. Makaan tienä. Samalla kuvittelen, että minua pitkin kulkee joku. Tämä joku olen minä itse. Mielessäni katselen kulkijaa. Hän näyttää vähän uupuneelta ja … Lue lisää »
