Teatteri on totuus- ja todellisuuslaji. Minua viehättää eksyilevä pohdinta näyttämön todellisuuden ja sitä ympäröivän todellisuuden suhteesta toisiinsa. Teatterin näyttämöllä saattaa asua fiktio, kuvitteellinen todellisuus. Näyttämön ihmiset, tapahtumat, esineet, äänet ja valot houkuttelevat katsojaa uskomaan ja näkemään, että näyttämöllä on jotain muutakin kuin pelkkä näyttämö: esim. metsä, keskiaika, helvetillinen perheriita, avaruusolentoja, sukellusveneen miehistö tai vuosi 3450. … Lue lisää »
Filed under draamaa ja armoa …
Kuolema teatterissa
Teatteriesitys päättyy. Esirippu sulkeutuu. Aplodit kuihtuvat. Yleisö lähtee pois. Yhteinen aika on taakse jäänyttä elämää. Näyttämön tapahtumat, liikkeet, musiikki ja repliikit toistuvat esityksestä toiseen ja kuitenkin ne ovat aina uusia ja toisia. Viimeinenkin kerta tulee ja on pian ohi. Esityskausi päättyy. Sanoja ei enää sanota eikä niitä voi kuulla. Näyttämö tyhjee. Siellä ei ole enää … Lue lisää »
Luovuus syntyy sylissä
Lueskelen parhaillaan klassikkoteosta nimeltä Ryhmän luovuus ja kehitysehdot (Raimo Männistö). Se mm. esittelee lasten psykologiaa tutkineen D. W. Winnicotin näkemyksiä luovuuden juurista. Niitä ovat lapsen maagiset mielikuvat sekä äidin kanssa jakamat luovat illuusiot, joihin kuuluu leikinomaisuutta ja äänteellistä vuorovaikutusta. Teatteriryhmän luovuus kasvaa samasta maaperästä. Äidin ja lapsen suhteen korvaa ryhmä ja sen työpaikka eli näyttämö. … Lue lisää »
Kehykset lisäävät vapautta ja avaruutta
Teatteria voi raamittaa kuin kuvataidetta. Teatterin kehyksiä ovat: aikataulut, toimitila tai muu fyysinen ympäristö, taloudelliset resurssit, teatterista osalliset ihmiset taitoineen, tietoineen, kipuineen, intohimoineen, unelmineen, pelkoineen ja mielipiteineen sekä säännöt ja sopimukset, jotka liittyvät ihmisten yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Tarkoituksenmukaiset kehykset auttavat keskittymään siihen, mitä niiden sisällä syntyy ja tapahtuu. Luovuus alkaa kukkia.
Tavataan radiossa — ilman liskoa
Radiotoimittaja Panu Mäkelä pistäytyi vähän aikaa sitten kylässä. Hän haastatteli minua draamasta, teatterista ja kohtaamisista. Kertaalleen meidän piti keskeyttää koko touhu. Koiramme Lumo vingutti leluliskoaan sen verran äänekkäästi, että siitä tuli turhan voimakas äänipiikki tallenteelle. Lumo menetti liskonsa, mutta sai herkkunamin ja alkoi sitten torkkua. Haastattelu saatiin purkkiin. Onneksi Lumo ei äitynyt kuorsaamaan. Tai ulvomaan. … Lue lisää »
Join aamukahvit kirsikkapuun alla
Tänään join aamukahvini hedelmäpuidemme siimeksessä. Kuuntelin järven loisketta. Nautin auringosta. Vanhan kirsikkapuumme kukinta on muhkeimmillaan. Myös omenapuut loistavat. Katselin ja kuuntelin mehiläisten hyörinää. Vaikuttavia yksityiskohtia suorastaan pursusi ympärilläni. Niitä tärkeämpää minulle oli kuitenkin viipyilevä oleskelu tuon kaiken keskellä. Aamutuokiossani oli jotain samaa, mistä pidän myös teatterissa. Teatteri on kokemus, joka on luonteeltaan tilallinen tai paikallinen, … Lue lisää »
Mikä tahansa voi olla kuin teatteria
Kaikkea voi katsoa kuin teatteria tai näytelmää: esim. sairaalaa, yritystä, asiakaspalvelua, sukujuhlia, nettisivustoa, työvoimatoimistoa, poliisioperaatiota, koulua, lomamatkaa tai keittiöremonttia. Siellä missä ihmiset kohtaavat, heillä on suhteita ja toimintatapoja eli rooleja toisiinsa nähden. Syntyy kohtaamisten sarjoja, joissa asiat ja ihmiset muuttuvat. Heidän suhteensa toisiinsa muuttuvat. Tapahtumista ja kohtaamisista syntyy tarinoita, joiden käsikirjoittajia ja kertojia ovat kaikki … Lue lisää »
Katson maailmaa ja se muuttuu
Draama ja teatteri ovat jotain katsottavaa. Ne ovat minun katseeni kohde. Mutta myös ja ennemminkin draama ja teatteri ovat minulle kuin rillit, kiikarit, kaukoputki, okulääri, suurennuslasi tai mikroskooppi. Draama on katsomisen tapa tai keino. Draama on maailman tarinoiden, tapahtumien, ihmisten ja ilmiöiden katsomista roolien kautta. Toimin eri rooleissa ja varsinkin, jos vaihdan roolista toiseen, saan … Lue lisää »
Kolme avainta hyvään vireystilaan esiintymistä varten
1) Lämpö Tiedostan, että olen olemassa koko kehoni kanssa. Tunnen varpaani, nilkkani, polveni, reiteni, lantioni, selkäni, vatsani, kylkeni, rintakehäni, kaulani, sormeni, käsivarteni ja hartiani — koko kehoni. Tunnen myös kasvojeni ja päälakeni pienet lihakset. Rentoudun. Lämmittelen fyysisesti. Liikun monella tapaa ja kaikkiin suuntiin. Annan raajani ja koko kroppani vierailla niissä asennoissa, joissa se toimii esiintymistilanteessa. … Lue lisää »
Teatteri vähentää stressiä
Eilen kaksi harrastajanäyttelijää kertoi minulle kokeneensa, että teatterin harrastaminen vähentää stressiä. Jaan saman kokemuksen. Millaisia tekijöitä ilmiön taustalla voisi olla? Kerron tässä ensimmäisiä ajatuksiani omien teatterikokemusteni kautta. Aistit Katson, kuuntelen ja kosketan. Teatterin tekeminen on työtä kaikilla aisteilla. Se sitoo minut läsnäoloon tässä ja nyt. Maailma avartuu aistimalla sitä. Valitsen virikkeeni, en jää niiden vangiksi … Lue lisää »
