Elokuussa alkaa Bibliodraaman peruskoulutus Järvenpäässä Seurakuntaopistolla. Koulutukseen kuuluu kuukausittain kaksipäiväinen seminaari toukokuuhun saakka. Peruskoulutus on itsenäinen kokonaisuus, jonka jälkeen voi jatkaa bibliodraaman ohjaajakurssille. Olen itse käynyt molemmat kurssit. Oma ohjaajakurssini päättyi viime tiistaina. Tunnen onnea ja haikeutta. Pidin kursseista aivan valtavasti. Suosittelen lämpimästi! Lue pieni kuvaus syksyllä alkavasta kurssista Seurakuntaopiston nettisivuilta. (Kts. sivun alalaita). Kurssikuvauksen … Lue lisää »
Filed under draamaa ja armoa …
Voimia mikrotauosta
Istu tuolillasi tietoisesti. Kenties voisit käydä istumaan tuolisi etureunalle siten, että voit suoristaa selkäsi ja asettaa jalkapohjasi lattiaa vasten. Anna koko kehosi painon laskeutua tuolisi varaan. Tunne, miten tuoli kantaa sinua. Kuulostele hengitystäsi. Tule tietoiseksi sen syvyydestä ja rytmistä. Anna hengityksellesi tapahtua se, mikä on tapahtuakseen. Läsnäolo on tässäoloa. Hyvää päivänjatkoa!
Kuuntelen, katselen, koen, kuulun
Raamatun kertomusten tunteminen lienee vähenemässä. Yhä harvemmat ihmiset viitsivät lukea Raamattua tai kuunnella puheita siitä.
Kuuntelijan rooli suhteessa Raamattuun taitaa olla se osa, joka on yleisimmin tarjolla seurakuntalaiselle. Kuuntelemisessa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta sen rinnalle tarvitaan muitakin tapoja. Lue lisää »
Havaintoja Raamatun tekstin kohtaamisesta draaman keinoin
Osallistun pienryhmässä tapahtuvaan ohjattuun draamatyöskentelyyn, jonka aiheena on tekstikatkelma Raamatusta.
Mitä teen?
Istun piirissä. Luen teksiä äänettä ja ääneen. Huomaan tekstissä esim. paikkoja, henkilöitä, tapahtumia ja kohtaamisia. Kuvittelen niitä mielessäni ja kuvitan niitä itse näkyväksi omalla toiminnallani. Teen tekstistä kuvan, patsaan, liikkeen, äänen tai jotain muuta sellaista. Olen osa ryhmää, jonka toimintaa ohjataan. Lue lisää »
Kaksi keinoa luovuuteen: hitaus ja hiljaisuus
Näitä kahta minä tunnen tarvitsevani luovaa työtä (ja elämää) varten: hiljaisuutta ja hitautta. Tunnustan ja tiedän, että luovaan työhön kuuluvat myös nopeus, äänet, virikkeet, ärsykkeet, reaktiot, intuitiivisuus ja spontaanius. Ja tietenkin aina rajallinen aika. Kuitenkin ilman hitaita ja hiljaisia hetkiä minä sotken, poukkoilen, kiristyn ja turhaudun. Työn tekeminen ja sen jälki alkavat tuntua ontolta kuorelta. … Lue lisää »
Teatteriretriitti
Kenties voi olla niin, että teatterissa käynti on vähän vanhanaikaista. Pitää sitoutua olemaan olemassa tietyssä paikassa, tietyn ajan, tietyllä tuolilla ja katsoa mitä tapahtuu. Minusta se kuulostaa vähän vaivalloiselta, tai ainakin teatterikokemuksen järjestäminen itselle vaatii vaivannäköä. Mutta on siinä myös jotain viehättävää ja virkistävää. Joukko oikeita ihmisiä kokoontuu loputtomien ärsykkeiden, rönsyävien verkostojen, yhteyksien ja vuorovaikutustilanteiden … Lue lisää »
Kun elämä tuntuu
Sumu peitti maisemaa yöpuulle. Ajelin kotia kohti Kuningas ja lapsi -näytelmän treeneistä. Chisu lauloi radiossa: “Kun mikään ei tunnu miltään.” Mutta tänään minä koin jotain täysin päinvastaista. Teatteri tuntuu. On värejä, rytmiä, tunteita, kohtaamisia, vauhtia, pysähtymistä, jekkuja, juttuja, läsnäoloa ja aitoutta. Elämä tuntuu. Tunnen eläväni.
Valintoja avaruuden alla
Tänä syksynä ohjaan Torstaiteatterille sovelluksen Tiernapojista. Uusi seikkailu on alkanut. Reitti ensimmäisistä harjoituksista kohti ensi-iltaa on ennenkulkematon. Katselen mielessäni tekstikatkelmia, työryhmän ihmisiä, roolihahmoja, harjoitustilaa, aikatauluja, materiaaleja yms. Edessäni on lukematon määrä suuntia ja avaruuksia. Tänään ne näyttäytyvät minulle liutana “Entä jos”-kysymyksiä. Esimerkiksi: Entä jos Itämaan tietäjät tuotaisiin hahmoina näyttämölle? Entä jos esityksen kaikki valonlähteet olisi … Lue lisää »
Maailma vilkuttaa minulle
Katselen absurdia teatteriesitystä. Mitä näyttelijän tuo liike tai tämä ilme merkitsee? Oliko tällä kohtauksella mitään pointtia? Miksi lavastus on tuollainen? En ymmärrä. Mitä näytelmä tahtoo sanoa? Ehkei mitään. Tai vaikka mitä. Mistä tähtitaivaan tuike puhuu? Mitä syyskaislikon suhina tarkoittaa? Ei mitään. Tai vaikka mitä. Sen kun vaan katselen, kuuntelen ja koen. Se mitä on, on … Lue lisää »
Tie tulee minua vastaan
Makaan lattialla pitkin pituuttani. Olen tie, tai pikemminkin osa sitä. Sormeni koskettavat toisen “tieosuuden” kantapäitä. Ketju jatkuu. Olen tietoinen siitä, että uudet sormet koskettavat taas uusia kantapäitä. Tie jatkuu jatkumistaan. Ketju ei katkea. Makaan tienä. Samalla kuvittelen, että minua pitkin kulkee joku. Tämä joku olen minä itse. Mielessäni katselen kulkijaa. Hän näyttää vähän uupuneelta ja … Lue lisää »
