Draamapaja oli alkamassa. Ohjaajana minun piti kuulla ryhmän jäsenten kuulumisia ja tutustuttaa heitä toisiinsa. Halusin käyttää kuvakortteja, mutta olin unohtanut ne kotiin. Lue lisää »
Voimia mikrotauosta
Istu tuolillasi tietoisesti. Kenties voisit käydä istumaan tuolisi etureunalle siten, että voit suoristaa selkäsi ja asettaa jalkapohjasi lattiaa vasten. Anna koko kehosi painon laskeutua tuolisi varaan. Tunne, miten tuoli kantaa sinua. Kuulostele hengitystäsi. Tule tietoiseksi sen syvyydestä ja rytmistä. Anna hengityksellesi tapahtua se, mikä on tapahtuakseen. Läsnäolo on tässäoloa. Hyvää päivänjatkoa!
Draamaohjaajan materiaalipakkaus
Pakkasin. Olin hikeentyä.
Ohjasin hiljattain kaksipäiväisen draamakurssin Helsingissä, jonne junailin Jyväskylästä. Reissuun uhkasi kertyä rompetta yli ohjaajan kantokyvyn. Lue lisää »
Oikaisu lehtijuttuun Sana-lehden Sillanrakentaja-liitteessä
Minua haastateltiin Sana-lehden (9.2.2012) Sillanrakentaja-liitteessä. Juttu oli otsikoitu “Kun puhe ei riitä” ja aiheena oli ohjaamani Raamattu-forum -kurssi.
Juttuun oli pujahtanut väärää tietoa. Tekstin mukaan Raamattu-forum -kursseilla käytettävä työtapa “ei kuitenkaan ole bibliodraamaa”. Tuo tieto ei pidä paikkaansa. Lue lisää »
Kuuntelen, katselen, koen, kuulun
Raamatun kertomusten tunteminen lienee vähenemässä. Yhä harvemmat ihmiset viitsivät lukea Raamattua tai kuunnella puheita siitä.
Kuuntelijan rooli suhteessa Raamattuun taitaa olla se osa, joka on yleisimmin tarjolla seurakuntalaiselle. Kuuntelemisessa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta sen rinnalle tarvitaan muitakin tapoja. Lue lisää »
Havaintoja Raamatun tekstin kohtaamisesta draaman keinoin
Osallistun pienryhmässä tapahtuvaan ohjattuun draamatyöskentelyyn, jonka aiheena on tekstikatkelma Raamatusta.
Mitä teen?
Istun piirissä. Luen teksiä äänettä ja ääneen. Huomaan tekstissä esim. paikkoja, henkilöitä, tapahtumia ja kohtaamisia. Kuvittelen niitä mielessäni ja kuvitan niitä itse näkyväksi omalla toiminnallani. Teen tekstistä kuvan, patsaan, liikkeen, äänen tai jotain muuta sellaista. Olen osa ryhmää, jonka toimintaa ohjataan. Lue lisää »
Kaksi keinoa luovuuteen: hitaus ja hiljaisuus
Näitä kahta minä tunnen tarvitsevani luovaa työtä (ja elämää) varten: hiljaisuutta ja hitautta. Tunnustan ja tiedän, että luovaan työhön kuuluvat myös nopeus, äänet, virikkeet, ärsykkeet, reaktiot, intuitiivisuus ja spontaanius. Ja tietenkin aina rajallinen aika. Kuitenkin ilman hitaita ja hiljaisia hetkiä minä sotken, poukkoilen, kiristyn ja turhaudun. Työn tekeminen ja sen jälki alkavat tuntua ontolta kuorelta. … Lue lisää »
Teatteriretriitti
Kenties voi olla niin, että teatterissa käynti on vähän vanhanaikaista. Pitää sitoutua olemaan olemassa tietyssä paikassa, tietyn ajan, tietyllä tuolilla ja katsoa mitä tapahtuu. Minusta se kuulostaa vähän vaivalloiselta, tai ainakin teatterikokemuksen järjestäminen itselle vaatii vaivannäköä. Mutta on siinä myös jotain viehättävää ja virkistävää. Joukko oikeita ihmisiä kokoontuu loputtomien ärsykkeiden, rönsyävien verkostojen, yhteyksien ja vuorovaikutustilanteiden … Lue lisää »
Kun elämä tuntuu
Sumu peitti maisemaa yöpuulle. Ajelin kotia kohti Kuningas ja lapsi -näytelmän treeneistä. Chisu lauloi radiossa: “Kun mikään ei tunnu miltään.” Mutta tänään minä koin jotain täysin päinvastaista. Teatteri tuntuu. On värejä, rytmiä, tunteita, kohtaamisia, vauhtia, pysähtymistä, jekkuja, juttuja, läsnäoloa ja aitoutta. Elämä tuntuu. Tunnen eläväni.
Teen kruunua kuninkaalle
Teen kruunua kuninkaalle nimeltä Herodes. Hän on yksi Torstaiteatterin Kuningas ja lapsi -näytelmän hahmoista. Herodes sovitti kruunua jo kertaalleen vaiheessa kaksi (kts. kuvasarja). Sen jälkeen koristelin kruunua kivillä ja pehmustin sisäpinnan. Tänään on toinen sovitus. Kenties kruunun ilmiasu elää yhä edelleen matkalla kohti ensi-ilta. Vaimoni mukaan kivet näyttävät pilaantuneilta mansikoilta. Ehkäpä se sopii herkullisesti Herodeksen … Lue lisää »
